Malta ja Nokian saappaat ne yhteen soppii?

Tavoistani poiketen, tänään ei ole kuvia. En ole hirveästi ottanut ja en saanut myöskään ladattua tällä kertaa. Kattellaa ens kerral :). Seuraavassa koottuja ajatuksia Maltasta ja maltalaisista:

Malta...

• ...on pieni paikka. Mulla on noin puolentoista A3:sen kokoinen kartta, jossa Malta on noin 20 cm leveä (lounas-koillinen suunnassa) ja noin 50 cm korkea (luode-kaakko suunnassa). Puolen tunnin kävely tarkoittaa noin 1,5 cm kartalla. Tällä matkalla myös olen saattanut kulkea 3 kaupungin (eli kylän läpi). Samalle kartalle mahtuu myös Gozon ja Cominon saaret, jotka kuuluvat Maltan saariin.
• :lla on vain yksi kaupunki, joka on Valletta. Jos joku henkilö sanoo, että hän meni Vallettaan hän sanoo silloin kirjaimellisesti, että menin (the) kaupunkiin. Muita paikkoja pidetään "kylinä" (town). Suomenkielessä tosin mulle toi town on isompi kuin "kylä", jota nimittäisin oikeastaan villageksi. Mutta townille ei taida olla muuta suomennosta?
• ...:lla on jonkin verran korkeuseroja, korkein vuori on Ghajn Abdul 554 m. Tiedän sen että ghajn tarkoittaa silmää, lieneekö nimi siis "Abdulin silmä"?
• ...:lla ei juurikaan ole puita. Tämä johtuu siitä, että jotkin valloittajat (foinikialaiset?) aikoinaan hakkasivat kaikki puut maan tasalle. Kielikurssillamme opettaja antoi esimerkin, jossa hän puhui linnuista puissa. Esimerkki aiheutti huvittuneisuutta ja kommentin eräältä kielikurssilaiselta "ai Maltan kaikissa 4:ssä puussa?". Puita kyllä on, mutta ei kovin paljon. Enemmän kasvillisuus on keskittynyt puskaan, puskaan ja heinään. Kunniakseni voin kertoa, että olen käynyt Maltan ainoassa metsässä.
• ...:lla on kirkkaat vedet ja ihan kivoja rantoja. Kuitenkaan Malta ei ole kuuluisa rannoistaan.
• ...:lla sää saattaa muuttua hyvin nopeasti ja sateet kestävät hyvin vähän aikaa.
• ...:lla on kyllä jännä liikennekulttuuri. Ennen lähtöäni mietin että voisin ehkä ajaa skootterilla täällä - tultuani tänne en ollut enää niin varma! Liikenne on vasemmanpuolista (noh siihen kyllä tottuu) ja ihmiset ajavat Kovaa. Jos seison liikenneympyrän reunassa odottamassa bussia vähän väliä saa kuulla kumien kirskuntaa. Stop-merkit ei välttämättä merkkaa yhtään mitään ja sitä rataa. Jos joku kiilaa liikenneympyrään jonkun siellä ajavan edelle, niin ko. henkilö saa kyllä töötistä ja osakseen yleistä paheksuntaa. Aivan harvinainen ei tämä näky kuitenkaan ole.
• Itseasiassa olen tottunut vasemmanpuoliseen liikenteeseen ja osaan katsoa automaattisesti oikeaan suuntaan ylittäessäni tietä. Aiemmin tämä oli hankalaa ja tien ylitys tuotti aina hieman päänraapimista. Olen jopa tottunut siinä määrin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, että Suomessa ajaessani sain vähän väliä kokea henkisiä sydänkohtauksia risteyksissä, kun aivan murtosekunnin ajan hämmennyin, että kummalle puolelle tietä pitikään ryhmittyä kääntymisen jälkeen. Tämä ei tosin onneksi päässyt henkistä hämmennystä pidemmälle ja olen pysynyt oikealla puolella.
• ...:n liikenteessä hevoskärrytkään eivät ole välttämättä aivan outo näky. Kauheen symppistä katsella kun hevoset jolkottelee liikenteen seassa ja autoilijat tuntuu olevan ihan sinut tämän liikenteentukkeen kanssa.
• ...:n bussit ovat varsinainen elämys. Ei riitä, että ne saattavat olla hyvin vanhoja, niissä on hauskoja iskulauseita, kuten "old but strong!", tai se, että iskunvaimentimet ovat varmasti jo pari vuosikymmentä sitten menneet rikki/kuluneet/(mitä ne nyt tekeekään). Bussien mahdollisesti parasta antia peli nimeltä "missä on nappula/naru/kisko/vaijeri/väline, jolla saan ilmoitettua kuskille pysähtymistoiveestani?", jota voi alkaa (ja myös kannattaa) pelata heti kun istahtaa penkille. Niitä ei nimittäin löydä aina helpolla. Koska olen nauttinut tästä hienosta pelistä niin paljon, olen myös ottanut kuvia kaikenkirjavista ratkaisuista.
  

Maltalaiset...

• ...ovat ihan jees! He ovat ystävällisiä, vaikkakin hyvin sisäänpäinlämpiävää kansaa. Liekö tämä sitten siitä, että kyseessä on pieni kansa ja asutaan saarella. Eräs maltalainen taisi kuvailla asiaa jokseenkin näin: "Noh, se on ollut aiemmin että vähän niinkuin turistit vs. me. Ei olla vielä totuttu, että niin, ei ne kaikki ole välttämättä "vaan" turisteja"
• ...ottaa rennosti. Myöhästelyä on jonkin verran ja itseasiassa tätä käytöstä olen saanut aika paljon proffaltanikin. Ensimmäisen kerran kun minun piti tavata hänet, hän oli puoli tuntia myöhässä. Luennotkin alkavat ajoittain myöhässä. Toisaalta hän on aika kiireinen nainen. Paikalliset opiskelijat sanovatkin: "Joo, se on aina myöhässä. Jos se olis ajoissa tai sovittuna aikana paikalla niin SE olis kummallista."
  
• ...eivät kyllä osaa väistää kadulla o_O. Tämä on erittäin hämmentävää. Luulin alussa kuvittelevani asian, mutta ohitettuani yliopistolla peräjälkeen vaihtarin ja maltalaisen totesin että ihan totta on tämä. En tiedä, onko kyseessä jokin sosiaalinen peli "kumpi luovuttaa eka ja väistää", onko kyse vain ulkomaalaisten dissaamisesta "minähän en tuota väistä" vai onko tapa juurtunut ihmisiin myös liikennekulttuurista (Maltalla tiet ovat usein niin kapeita, että jommankumman autoilijan täytyy jäädä leveämpään kohtaan odottamaan toisen ohimenemistä). Noh, en tiedä, tämän käyttäytymisen syy ei ole koskaan mulle selvinnyt. Olisi vähän muutakin sanottavaa tästä aiheesta, mutta ehkä säästän sen siihen valitusvirteeni.
• ...näyttävät suht uniikeilta. He eivät mielestäni näytä italialaisilta, toki poikkeuksiakin on ja olen ymmärtänyt että täällä on paljon italialaisia, kun se sijaitsee niin lähellä. Ehkä lähempi voisi olla arabimaista kotoisin oleva, mikä lienee foinikialaisten valloittajien perua. Maltalaisilla on tummanruskeasta mustaan ja sinertävän mustaan oleva tukka. Iho on tummahko, ehkä jotain samaa sävyä kuin (minun mielikuvani) turkkilaisten ihosta. Nenä voi olla isohko, silmät hieman ulkonevat, huulet ovat kuitenkin pienehköt.
• ...nuoret asuvat yleensä kotona siihen asti kunnes menevät naimisiin
  
• ...nuoret (ehkä myös edellisestä kohdasta johtuen) haaveilevat omasta autosta. Oma auto (tai auto kaverilla) tarkoittaa enemmän vapautta.
• ...ovat katolilaisia ja uskonto näkyy täällä enemmän. Krusifikseja ja pyhimyksien kuvia/patsaita näkee busseissa, yliopistolla, teiden varsien muureissa, talojen seinissä, kaduilla, veneissä ja tietysti koruissa. Olen myös ymmärtänyt siitä miten paikalliset puhuvat omasta uskostaan, että verrattain jopa katolilaisen kirkon sisällä he ovat melko uskonnollisia. Kirkkoja on vähän joka puolella ja ne ovat joskus illallakin auki. 
• ... eivät siedä jälkiehkäisypillereitä, ja täten luultavasti eivät myöskään aborttia. 
• ...eivät voi purkaa avioliittoa tuosta vaan. Tässä suomenkielistä tekstiä aiheesta http://ec.europa.eu/civiljustice/divorce/divorce_mlt_fi.htm, kohdassa 8 "millä perustein avioliiton voi mitätöidä?", ihan mielenkiintoisia perusteita siellä on..Olen miettinyt että voi kumpuaakohan tämä extra-uskonnollisuus kenties saaren historiasta ja maltan ritareiden vahvasta vaikutuksesta. Maltan ritarit oli siis kristillinen militaristinen järjestö, joka päätyi hallitsemaan Maltaa 1500-luvulta 1800-luvulle jättäen hyvin näkyvät vaikutukset saareen.

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä jo aikoja sitten kuvaillakseni miltä Malta vaikuttaa minun silmiini. Kaivoin sitten tämän uudestaan esille, muokkailin ja lisäilin juttuja, sillä tänään kun järjestelin moninaisia papereitani, joukossa myös kaikki mahdolliset turistibrosyyrit mitä olen saanut, mieleni valtasi haikeus. Tahtomattaankin silloin tällöin ajattelee, kuinka vähän minulla on aikaa täällä. Kävellessäni kadulla silmiini saattaa osua jotain, mitä tulen kaipaamaan (veggie vanit, joista kaupitellaan hedelmiä ja vihanneksia; hyväkuntoiset kulkukissat; melkein vuoden ympäri uiminen maauimalassa auringon alla; kummalliset kasvit, joiden kummallisia kukkia ja siemeniä aina ihmettelin, mutten koskaan oppinut nimiä). Ihmetyttää, että minne minun pitäisi laittaa se toinen elämä, jota olen täällä elänyt. Se kaikki katoaa vähitellen ympäriltäni kaverieni muodossa, sillä minä olen viimeisten joukossa. Ja kaverien jälkeen lähden minä ja jätän tämän maan taakseni. Se tuntuu niin hämärältä, että sitä on vaikea uskoa. Vaihtarien joukossa (varsinkin niiden, jotka ovat olleet täällä syksystä lähtien) vallitsee vankka kieltämisen ilmapiiri, poislähtö mainitaan sivulauseissa, mutta kaikki työntävät asian hymyillen syrjään ja sanovat että eletään nyt tätä päivää. Eipä sitä kai muutakaan voi tehdä :). Enkä kai haluakaan.

Toisaalta odotan innolla myös Suomeen palaamista, vaikka tähän mennessä Suomessa käyminen on aina tarkoittanut sitä että tulen vielä takaisin Maltalle, että on jokin paikka minne palata. Ja tottakai voin aina palata tänne, mutta se on näillä näkymin vain lomailua ja se on eri asia. Enkä tarkoitakaan, että haluaisin välttämättä asua täällä tulevaisuudessa. Noh, edelleen, yhden elämän lopettaminen tuntuu omituiselta, melkein mahdottomalta. Ja sitten vain pitäisi palata Suomeen.

Sekin mietityttää - että mitä vaihdon jälkeen, voiko entiseen elämään noin vain hypätä kuin kuluneisiin Nokian saappaisiin sadekelillä. Hiertääköhän ne saappaat uusista paikoista, niin että eivät sovikaan enää ja tulee jalkoihin vesikelloja ja kestää ennenkuin jalat taas tottuvat ja mukautuvat (vaikeuksien kautta mukautua vanhaan). Vai menevätkö ne saappaat kuluneisuuttaan ja vanhuuttaan rikki ja jalat kastuu, jolloin tarttee uudet saappaat. Melkein muuten kuulen jo ihmisten huutavan et heiiii, lopeta nyt ajattelu. Ja näin se onkin, tätä asiaa en ainakaan voi tietää etukäteen, sen näkee sitten. Toisaalta, ehkä on hyvä siihenkin varautua, että kaikki ei olekaan ennallaan, who knows. Tai sitten ne saappaat sopiiki jalkaan kuin toinen iho ja kaik on ennallaan.

Mutta nyt palaan taas elämääni, jossa yritän olla liikaa ajattelematta tulevaisuutta ja vain nauttia vaihtoni parista viimeisestä kuukaudesta :)