Ensimmäinen vierailija & tupla-Comino

Heipsistä,

pari viikkoa on taas vierähtänyt ja hyvinkin nopeasti kun oli hyvää seuraa :). Ekalla viikolla HP:n kanssa käytiin jossain keskiviikon tienoilla pyörähtämässä Mostassa ja musiikkiliikkeessä (nyt mulla on täällä kitara, ehkä rupeen kitaravirtuoimaan tänä vuonna :p). Sitten perjantaina muistaakseni meillä oli ns. get-togetherit, eli paikalle saapui ystäväisiäni ja kukin oli vähän tehny sapuskaa. Menuussa oli karjalanpaistia, japanilaisten kaverieni tekemää jotain perinteistä ruokaa (en tiedä sen nimeä, mutta siihen kuului olennaisena osana nuudelien dippaaminen juomalasiin jossa oli jotain soijakastikkeesta ja jostain tehtyä sekoitusta, oli hyvää) ja sitten yhden irkkukaverini tekemää apple crumble-piirakkaa, joka aika lailla vastaa meidän omppupiirakoita. Ja sekin oli niin hyvää. Viimeisempänä ja tällä kertaa kyllä vähäisimpänä oli mun pannari, joka epäonnistui surkeasti :(. Täällä mun kämpässä on kaasuhella kaasu-uunineen, ja ikävä kyllä kaasu-uuni ei lämmitä ihan samalla tavalla kuin sähköuuni. Lämpö tulee vain alhaalta päin, mikä aiheutti pannarin pohjan palamisen :(. Voi että ku nolotti. Noh, ehkä teen joku kerta jotain muuta hyvää jälkkäriä. Maistatin muuten kamuilleni salmiakkia, eivät kyllä oikeen lämmenneet sille :p.

Lauantai menikin sitten vähän väsyneissä merkeissä, mutta sunnuntaina lähdettiin Cominolle (ja Cominohan oli se pikkusaari joka kuuluu Maltaan) katselemaan sen kauneutta. Löydettiin myös saaren ainoa hotelli, joka tosin on suljettu talven ajaksi. Oli vähän semmoinen karmiva fiilis kun käppäiltiin siellä eikä juuri ketään näy missään, pihoilla on vähän ihme roinaa niinkuin se hotelli olis pidemmänkin aikaa ollu hylätty. Vietettiin koko päivä aurinkoisella Cominolla, mutta vaikka aurinko paistoikin niin vain keskipäivällä tarkeni ottaa aurinkoa.

Hp fisujen maailmassa

Seuraava reissu menikin sitten viikon keskipaikkeille. Hp kivasti tuli seurakseni kun menin hoitamaan paperihommia eli hankkimaan oleskelulupaa, joka pitää olla pidemmissä kuin 3 kk:n oleskeluissa. 1,5 h odottelun ja vähän kummallisten pienien asioiden jälkeen (vähän hämmentävää, kun ei tiedä ovatko tietyt asiat vain välinpitämättömyyttä vai rentoutta. Toimistotyöntekijät esim. vähän puolihuolimattomasti viskoivat henkilökorttiani ja tämmöset pikkujutut pistää hämmentämään). Mentiin kurkkimaan vähän Vallettaa ympäriinsä ja päädyttiin aivan oikeaan aikaan "ylemmille Barrakka-puutarhoille". Sieltä ammutaan nimittäin joka keskipäivä yksi tykinlaukaus (tosin se piippu taitaa olla tyhjä) muistona jostain suuresta taistelusta. Olin aivan täpinöissäni kun tuurilla onnistuin näppäämään kuvan oikealla hetkellä :). Näimme myös pyhän Johanneksen katedraalin ja kaunispukuisen morsiamen, joka oli naama Hyvin nyrpeänä tupakkatauolla. Hassu kontrasti :D

Jokapäiväinen tykkinäytös Vallettasta kohti Kolmea Kaupunkia

Pyhän Johanneksen katedraalin aitaa

Torstaina kävimme syömässä kivassa ravintolassa Guzessa muutamien kavereideni kanssa. Perjantai-päivä taasen kului kierrellessä Mdinan ja Rabatin kylissä. Näin itsekin muutamia uusia ja kiinnostavia paikkoja, kuten Mdinan katedraali ja sen museo. Sieltä tuli myös vähän shoppailtua tuliaisia ja pikkujuttuja :). Vierailimme myös Roman Villa Centren kaupassa, ja ihmettelimme joidenkin esineiden alkuperää... Roman Villahan on Rabatissa oleva roomalaisen ajan asumus, jonne on perustettu museo. Lauantaina mentiin lentokentälle. Haikeat fiiliksin palasin sitten yksin kotiin.

Mdinan kissoja - täällä paikalliset pitää huolta katukissoista ruokkien niitä ja kissojen näkeminen saa vain iloiseksi, toisin kuin joissain muissa Välimeren maissa, joissa kissat ovat joskus tosi säälittävän näköisiä.

Mdinan katedraalin museo

Mdinan katedraali

Päivän :D
Roman villa -museon kaupassa myydään lumilautakoruja. Yhdessä on lumilautailijoiden kuvia, kahdessa muussa ilmeisesti hain kuvia höystettynä laskettelukeskusten nimillä.

Tänään maanantaina lähdin kavereiden kanssa Cominolle taas. Katselin laivamatkalla hämmennyksissäni että minne kaikki meduusat ovat hävinneet, sillä aiemmin niitä oli ihan hirveästi meressä. Kyllä niitä sitten sieltä löytyi, sekä rannalta että vedestä. Itseasiassa olin astua parin rannalle ajautuneen päälle. Olimme kavereideni kanssa miettineet että ovatkohan nämä sellaista lajia, jotka pistävät. Sekin selvisi sitten muutaman hetken päästä, kun yksi seurueen jäsenistä sai kaksi pistosta. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut niin vakavaa ja henkilö kuvaili kipua jotakin nokkosten ja palovamman väliltä. Toivottavasti ei nyt illemmallakaan ole tullut mitään pahempia seurauksia. Aika ikävän näköistä kyllä oli kun lonkeronjälki oli valkoisena koholla ihosta. Mutta sellainen reissu oli tänään Cominolle ja veikkaanpa että seuraavaa ranta-Cominopäivää saa vähän odottaa, sillä ei siellä oikein tarennut aurinkoa ottaa. Me vaihto-opiskelijat olemme kuitenkin olleet ilmeisesti onnekkaita, sillä paikalliset ovat päivitelleet, että tämä alkutalvi on ollut hyvin lämmin ja aurinkoinen :).

Etualalla pieni kuollut meduusa. Näitä oli ajautunut rannalle ehkä reilu 10 ja ilman lasejani en ollut ensin huomata niitä ja melkein astuin päälle - huh!

Odotan kuitenkin jokseenkin innolla tuloani 3 viikon päästä Suomeen ja tärkeiden ihmisten näkemistä ja äidin ruokaa ja sitä että suihkuvettä ei tarvitse lämmittää. Tosin epäilen, etten näe yhtä rentoja bussikuskeja Suomessa popittelemassa radiota ja lauleskelemassa ajaessaan :p. Tossa jossain vaiheessa pitäis saada valmiiks kirjoiteltua teksti jossa listaan ensivaikutelmiani Maltasta :).

Nyt alkaa kuitenkin olla aika painua unille, öitä!

Kylmyyttä ja kalliorantoja

Terp! Kirjoittelen illan pimeässä varpaat jäässä tätä tekstiä: talvi alkaa saapua Maltallekin. Yritän tosin sinnitellä niin kauan kuin pystyn ilman lämmitintä. Tänään ilman lämpötila on ollut n. 15 astetta, mutta hyytävä viima piti huolen kylmästä olosta ulkona. Yritin tässä taas muistella mitä olen viime ajat puuhannut.

Pari viikkoa sitten sunnuntaina (1.11.) oli melkoinen puuhapäivä. Aamusella lähdettiin Vallettan sunnuntaitorille, joka ratkaisi monet ongelmani yhdellä kertaa. Olen nimittäin yrittänyt jo piiiiitkän aikaa metsästää muutamia asioita, kuten lakanoita. Torikäynnin jälkeen totesin, että turhaan yritän aina tavaroita löytää pienistä supermarketeista, että kannattanee suosiolla mennä näille toreille, joista löytyy tavaraa vaatteista, lemmikkieläinten kautta kaasunaamareihin ja jostain syystä jopa elävään mehiläispesään o_O, tai hunajaa ne tais lähinnä myydä, mut kai sen pesän olis voinu jättää ihan kotiakin vai tarviikohan moinen lapsenvahtia tms.. Torin ja kotona piipahtamisen jälkeen suunnattiin Slieman kalliorannoille. Edes viileähkö sää ei haitannut rantaelämystä, sillä suurimmat kiksit sain hienoista aalloista, jotka tyrskyen murtuivat kallioihin :). Hienoista huvitusta herätti myös väsynyt Halloweeninjuhlija-tyttö, joka heräsi tähän maailmanmenoon rannalta noin 3 maissa päivällä ja ihmetteli elämäänsä melko ryytyneen näköisenä pirunsarvet päässä ja saapikkaat kädessä. Liekö sitten yleinenkin tapa sammua rannalle bileiden jälkeen... Viimeisenä vuorossa oli Fort Manoeliin tutustuminen. Maltan ritarit rakennuttivat linnoituksen 1700-luvulla pienelle saarelle pohjoiseen Vallettasta. Linnoitusta kunnostetaan ja tuona viikonloppuna se avattiin pariksi päiväksi vierailijoille, jonka jälkeen kunnostusta alettiin taas jatkaa suljettujen ovien takana. Olin tosi tyytyväinen kivaan päivään ja vielä hienosti päivän lopuksi opin tuntemaan uuden bussireitin! :D

Vallettan torilla myytiin mm. eläimiä. Lintuja oli monenlaisia...

...sekä myös suloisia koiranpentuja pahvilaatikossa

Slieman kiviranta oli kiva...

...ja hieman tyrskyisä. Kuvanottohetkellä kenkäni olivat tuolla kalliolla ja aallot olivat melkein viedä ne.

Matkalla Fort Manoeliin näimme "Ankkalinnan", missä eleli monenlaisia lintuja

Fort Manoel

Fort Manoelin kappelin katosta näkyi sinitaivas

Viime viikolla ei ilmeisesti tapahtunut kovin paljoa, ainakaan kuvasaldosta päätellen. Pääsin taas hieman seikkailemaan Maltan julkisen puolen terveydenhuoltoon - aina yhtä ilahduttavaa. Jutellessani tästä aiheesta paikallisten opiskelijakavereideni kanssa he kirosivat julkista puolta ja noh.. epäorganisoitunutta luonnetta, kertoivat että käyttävät lähinnä yksityisiä lääkäripalveluja. Ymmärrän kyllä miksi. Kerran kävin täällä yksityisellä, eikä ollut edes kovin pahan hintaista. 35 euroa maksoi tämä poliklinikkakäynti, tosin en tiedä, mitä mahtaisi maksaa jos jotain röntgeneitä tai muita testejä joutuisi ottamaan..

Mutta niin, takaisin viime viikkoon. Perjantaina meillä oli kielikurssin päätösseremonia, joka pidettiin Vallettassa Maltan yliopiston vanhassa rakennuksessa. Kokoonnuttiin vielä kerran siis kielikurssilaistemme kanssa yhteen, kuultiin kauniita sanoja tärkeiltä ihmisiltä ja hymisteltiin yhden kurssilaisemme puheelle. Olin myös eri iloinen, sillä tulokseni maltan kokeesta oli 87% oikein ^^ (ja nyt muuten muistin että pitäisi lähetellä papereita Suomeen, kun vihdoinkin sain tietää päässeeni hyväksytysti läpi). Tapahtuma oli kiva ja lämminhenkinen ja pienet purtavat todella herkullisia. Muutenkin näitä tällaisia yhteishenkeä nostattavia tapahtumia on aivan liian vähän eli ei siis yhtään. Kielikurssillamme oli muutamia asioita, mutta opiskelun puolesta ei ole ollut mitään. Ehkä tästä johtuen "integrointi" paikallisiin opiskelijoihin on ollut vähän niin ja näin. Välillä myös vähän hämmentää paikallisten kanssaopiskelijoidemme epäkiinnostus vaihtareita kohtaan. Jonkun verran olen kurssikavereihini tutustunut, mutta perin vaikeaa se tuntuu olevan o_O. Mistäköhän sitten johtuu, en tiedä.. kenties siitä, että vaihtarit on usein täällä vain puoli lukuvuotta ja niihin ei edes ehdi tutustua tai kenties Malta on suosittu vaihto-opiskelumaa ja vaihtareita tulee ja menee. Tai ehkä ovat hitaasti lämpenevää kansaa :). Noh, yrittänyttä ei laiteta ja sitä rataa.

Muinainen surffilauta vanhassa yliopistorakennuksessa?

Ha! Todistus kädessä ja kurssi takana :). Mahtavaa opettajaamme tulee ikävä!

Ja taas kerran takaisin viime viikkoon! Perjantaina oli myös kaverini Asukan synttärit, joissa oli mukaisaa ja tarjolla hieman japanilaista natusteltavaa. Pidättäydyin kuitenkin juhlimasta sen ihmeemmin/rankemmin, sillä lauantaina saapui ensimmäinen vieraani HP :). Tällä viikolla mahdollisesti jossain välissä pidetään ns. get-togetherit, niin HP tapaa vähän kavereitani ja syödään jottain hyvää, japanilainen Leona olikin kovin innoissaan jo ajatuksesta, kun tykkää kokkailusta. Jei!

Vallettassa harhailua, kun yritin löytää Asukalle lahjaa

Uusi tukka, uudet kujeet!

Kotiseutuikäväkin on alkanut iskeä jonkin verran. Ensimmäinen asia, jota kaipasin jo melko alussa oli Suomen tuoksut. Sitten alkoi kaivata kieltä ja joitain kulttuuriin liittyviä asioita ja asioiden helppouta (=tiedät miten käytännön asiat toimivat, mikä bussi menee minnekin, mistä voit ostaa sitä ja tätä). Nyt helpottaa jonkin verran, kun tuli HP ja toi myös tavaroita kotoa, kuten äitin tekemää mehua! Tänään meinas tulla taas kovin haikea olo, kun käveltiin Mostassa ja katteltiin aidan takana olevaa pientä puutarhaa tms. ja se tuoksui ihan porukoiden puutarhalta syksyisin! Kuitenkaan mitään liian musertavaa ei koti-ikävä ole, ja pianhan sinne sitten pääsee joulun viettoon :). Hauska on ollut huomata, miten tämmöinen jo lyhyt aika vaikuttaa omaan puhumiseen, sillä teen jonkin verran virheitä suomessa. Suurin osa johtuu kyllä siitä, että puhun vähän huolettomasti, mutta on se silti vähän hassua, kun englanti ja suomi sekoittuu ja päädyn sanomaan esim. "nei" (no+ei) tai höpäjämään suomea ihan väärissä paikoissa. :P

Kirjoittelemisiin!