Ensimmäinen ja viimeinen valitusvirsi

Ajattelin että tänään voisi olla se odotettu valittamisen päivä. Sitä ennen tosin voisin vähän kertailla kuulumisiani kun en ole ehtinyt/jaksanut tähän bloginkirjoitteluun taas hetkeen syventyä. Viimeksi kirjoittelin huhtikuun lopulla, eli siis jonkun vertaa sen jälkeen kun muutin tänne uuteen paikkaan. Elämä on sen jälkeen sisältänyt lähinnä arkea: opiskelua, hieman enemmän stressiä lukukauden lähestyessä loppuaan, kavereiden kanssa hengailua, muutamaa biitsikäyntiä ja kaikenmoista möllötystä. Erikoisempia juttuja ovat olleet Maltan kansainväliset ilotulitefestarit (joissa esityksiä säestettiin musiikin kera), kavereiden tuttujen vierailut (pääsin mm. verestämään saksantaitojani Joeyn vanhempien kanssa), muutamien kavereiden ja ystävien läksiäiset ja muutama oppilaitosvierailu koulun puolesta (änkytysklinikka ja erityiskoulu kehitysvammaisille).

Kesä ja RIP-sandaalit, jotka tuuli vei parvekkeelta mennessään

Sujuvuuden häiriöt II kurssin tehtävän vaatima pakolliset änkytykset julkisissa tiloissa suoritettu, syystäkin siis hyvä mieli :)

Euroviisuillan (sattuma) illallinen, jonne kukin väsäili kaikenlaista herkullista

Maltan bussit...

Minulla oli 3 isoa koetta paikallisten viimeisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. 2 niistä käsitteli logopediaa, josta minun pitäisi periaatteessa tietää ei sen enempää tai vähempää, kuin kaikki! Päädyin tekemään aiheesta mind mapin muistini avuksi, siitä tuli 19 A4 kokoinen.

Mutta niin, voisin siirtyä varsinaiseen aiheeseen, eli valitukseen.  Jotenkin olen kokenut että en ole saanut niitä negatiivisia asioita välitettyä tarpeeksi realistisesti aiemmissa blogiteksteissäni. En mielestäni ole (yleensä) hirveän pessimistinen ihminen, mutta alkoi jo itseäkin ärsyttämään, kun vaikuttaa siltä että vaihdossa ei ole yhtään hankalaa tai ikävää asiaa. Siispä, asiaan.

Koulu

•  Rakennukset on ihan ok, mitä nyt vähän hämmentävää on se, kun ei ole tottunut siihen, että sisällä on yleensä järjestäen kylmempää kuin sisällä, johtuen tehokkaasta ilmastoinnista. Täältä kävellessä hieman kyllästyttää, kun sairaala, jossa minulla on kanssa luentoja sijaitsee yliopiston takana, kävelyä n. 20 min. ylämäkeen.
• Tiedonkulku opettajien ja opiskelijoiden välillä on todella surkeaa!!! Siis tämä asia on ottanut pannuun niin paljon tämän vuoden aikana ettei mitään rajaa. Opettajat harvemmin itse lähettävät opiskelijaryhmälle mailia asioista, vaan ne kulkevat joko luokan opiskelijaedustajan (jos kulkevat) kautta tai suullisesti luennoilla, tai opiskelijoiden kesken. Vaikka halusin kovasti olla maltalaisten luokkakavereideni ystävä, niin ei siitä oikein mitään tullut. He eivät koskaan ole kutsuneet minua mihinkään ja silloin kun yritin kutsua heitä tupareihini tai teelle, niin eipä ketään ole koskaan kiinnostanut. Tämä taas vaikuttaa siihen, että joskus jäät paitsi tiedoista, kun ne juttelevat näistä asioista keskenään eivätkä sitten muista/tule ajatelleeksi ilmoittaa vaihtareille.
• Opettajatkaan eivät ole aina sen parempia. Jotkut myöhästelevät, jotkut eivät ota huomioon että vaihtareilla ei välttämättä ole ihan kaikkea samaa tietoa kuin paikallisilla opiskelijoilla (esim. Speech-Language Department ei tarkoittanutkaan sitä mun lähisairaalan departmentia vaan tästä nimestä paikalliset opiskelijat jo automaattisesti tunnistavat että tarkoitetaan toista departmentia toisessa kylässä. Opettaja vielä väitti kirjoittaneensa mailiin kylän nimen, mutta eipäs kirjoittanut, tarkistin). Kerran myös opettajani suorastaan valehteli päin naamaa. Tämä harmitti tosi paljon. Olin myöhässä luennolta, väännettyäni viime hetkeen yhtä tehtävää + kävin tulostamassa sen (oma vika tietty) joka piti palauttaa ko. luennolla. Tulin paikalle, istuin alas ja huomasin että nyt tällä luennolla kyllä puhutaan toisesta aiheesta X. Kysyin vierustoveriltani asiasta ja hän kertoi että he olivat päättäneet pari päivää sitten pitää tämän kurssin luennon kurssin Y paikalla, jonne olin luullut tulevani. Minulla ei ole kurssia X ollenkaan. Hetken päästä korkeassa asemassa oleva opettaja sanoi ”ah, Disa, koska olit myöhässä, päätimme pitää tämän aineen luennon nyt, tällä paikalla.” Hän siis valehteli pokkana minulle päin naamaa, syyllistäen minut tekemästään virheestä. Ai että, kyllä kiehuin, mutta olin samaan aikaan niin hämmentynyt, etten tiennyt mitä sanoa. En sitten jaksanut valittaa asiasta myöhemmin. Mietin myös, että kuuluuko täällä ottaa vastaan moiset käyttäytymiset opettajan osalta, sillä täällä opiskelijat kunnioittavat opettajiaan todella paljon, käyttäen nimityksiä Ms., Mr. ja Dr (ja tämä ope siis tosiaan korkeassa asemassa). Noh, se siitä.
• Yliopiston kirjastot ovat todella kökköjä täällä, ehkä sen takia täällä ei myöskään hirveästi pyydetä lukemaan kirjoja tentteihin. Ihmetyttää myös, että institute of health caren pienessä kirjastossa toimitaan vielä paperipohjalta. Kirjasto sijaitsee modernissa sairaalassa ja kirjastokin on muuten todella uudenaikainen. Sitten ärsyttää, kun joutuu aina jättämään reput ja kaikennäköiset laukut semmoseen lokerikkoon (ilman vartiointia) kun tulee kirjastoon. Arvokkaat tavarat pitää tunkea taskuun ja läppärit, muistiinpanot etc. kantaa käsissä jos meinaa työskennellä kirjastossa.
• Kieliongelmat. Englanti on pääasiallinen toimimiskieli. Paikalliset käyttävät maltaa, mutta jos ulkomaalainen sitä yrittää sönkätä niin reaktio on lähinnä huvittunut ja maltalainen vaihtaa kielen englanniksi. En ole siis käytännön maltaa oppinut, koska sitä ei yksinkertaisesti tarvita. Maltalaiset puhuvat maltaa luennoilla keskenään ja saattavat vastata maltaksi. Ymmärrän heidän fiilikset myös (mutta niin tämä blogihan oli vain minun itsekkäästä kannastani tänään)… mutta kyllä ketuttaa kun ei mitään ymmärrä, eikä tunne olevansa tervetullut ympäristön puolesta. Joskus opettajat saattavat myös lipsahtaa puhumaan maltaa ja jos jaksaa niin niitä sitten muistuttaa olemassaolostaan. Myös se harmittaa, että vaikka ope puhuis englantia niin jos maltalaiset käyttää maltaa, niin se todella häiritsee keskustelun seuraamista. Opettajan puheenvuoroista voi päätellä keskustelun suuntaa.. mutta usein se myös on niin, et jos joku kysyy maltaks jotain niin myöskin opettaja lipsahtaa maltan puolelle.

Yleiset fiilikset

• Alku oli tosi hankalaa. Olin yksinäinen (en myöskään ystävysty kovin nopeasti) ja esim. kaikki tytöt, jotka tapasin oli aika pintaliitoporukkaa tai muuten epäkypsiä. Alun kielikurssilla meinas pää tippuu välillä irti, kun otti niin paljon päähän, ihme puberteetti-ikäisten touhuu (kihertelyä, kikattelua ja tunnin häirintää). Ei jaksa semmoisten seura kiinnostaa. Myöskin terveysongelmat tuotti päänvaivaa, mistä ensinnäkin löydän jonkun terveyskeskuksen minne menen, miten pääsen sinne, kuinka siellä toimitaan etc. etc. Nyt onneksi on jo takanapäin ne jonottelut siellä odotushuoneessa. Aloinpa tosin arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa ja välineistöä... Kaiken tämän ohella elämän muiden asioiden hoitaminen oli tosi uuvuttavaa. Yritin löytää kohtuuhintasta kämppää ja myös tietty käydä koulua. Pelkästän koulunkäynnissä ja uuteen maahan sekä kulttuuriin tottumisessa olisi ollut tarpeeksi.
• Vähitellen ikävä monia asioita kohtaan alkoi tulla. Kaipasin suomenkieltä ja suomen puhumista. Kaipaus ihmisiä, kissoja ja luontoa kohtaan tuli myös. En osaa julkisesti avautua sen enempää parisuhdeasioista, mutta sanotaan näin, että olen tyytyväinen miten hyvin kuitenkin meillä on mennyt. Tottakai joskus on huonompia aikoja ja ikävää ja joskus parempia aikoja, mutta pääosin vaihdonaikainen kaukoseurustelu oli minulle oikein positiivinen ja parisuhdetta vahvistava kokemus. Palatakseni yleiseen ikävään, luonto on ollut kova pala. En ole kai koskaan oikein ollut kaupunkilaistyttö, mutta täällä vielä vähemmän. Tottakai täälläkin on luontoa, mutta se ei välttämättä ole niin vehreä ja on se muutenkin erilainen.. kaikki kasvit on ihan outoja ja luonto siten "kummallista" minun silmiini

Majoitus

• suurin ärsytyksenaiheeni on siivoojat. Ne ei todellakaan kunnioita yksityisyyttä. Et tiedä milloin ne on tulossa ja mihin aikaan. Ja sitten kun ne tulee ne ei odota edes mitään elonmerkkiä. Ennen ne saattoi koputtaa, mutta nyt eivät tee sitäkään. Pienellä niksillä opin laittamaan avaimen sillä tavalla lukkoon, että sitä ei voi avata ulkopuolelta. Siivoojat myös kerran lainas ex-kämppikseni hiusharjaa (???) ja heittivät huoneestani yhden pussin roskiin, koska jostain syystä päättivät että ne ovat roskia. Mistään tällaisesta ei ollu sovittu, eikä mulla ole missään vaiheessa ollut huoneessani roskista. Sehän olisi tietysti ollut liian suuri vaiva kysyä minulta, joka makasin 4 metrin päässä sohvalla, että voiko tämän heittää roskiin.
• Melu: asun ekassa kerroksessa, 0-kerros on maakerros, jossa myös on biljardipöytä. Nyt kun kesä ja kaikenkarvaiset kielikurssit ovat alkaneet Maltalla, niin täällä on paljon kaikenkarvaisia lapsia ja nuoria. Ne on meluisia. Ja sitten kun siitä biljardipöydästä otetaan silloin tällöin se maksujuttu pois, niin sitten ne kakarat vaan hengaa sen pöydän luona ja leikkii sillä=miekkailee biljardikepeillä, pallottelee niitä palloi käsillä siinä pöydällä (=jatkuva meteli, eikä vain satunnainen klonksailu), ja kamala meteli kun jatkuvasti ne pallot tippuu lattialle. En tiiä, tänään meinas lähtee järki, kun kova kolina ja kaikennlainen meuhkaaminen oli monia tunteja jatkuvaa, siis aivan non-stoppina ja kun omassa kodissaan ei pysty sitä meteliä pakenemaan.
• toinen melun aihe on rempat, tänään alkoi kello 8:30. Ja minä tykkään yleensä nukkua pitkään ja puuhata yöllä... 
• kolmas on sitten vähän vanhemmat opiskelijat, jotka mekastaa illalla ja yöllä tullessaan baareista. Monet, jotka myös viettää täällä vain vähän aikaa on aika ajattelemattomia toisia kohtaan ja esimerkiksi popittaa omasta asunnostaan (jonka parveke uima-altaalle päin) täysillä omaa musiikkiaan majoituspaikkamme uima-altaalle päin. Vaikea ymmärtää, miten ihmiset voi olla niin ajattelemattomia toisia kohtaan.
• Ehkä näistä johtuen sitten olen aika väsynyt.. heräilen helposti kaikkiin mahdollisiin meteleihin. Odotankin innolla sitä että saan rauhassa nukkua, milloin tykkään ja olla rauhassa omassa asunnossani jos tykkään.

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä jo jokin aika sitten, jotenka alun päivittelyt kaipaavat päivittelyä nekin jo. Olen esim. tutustunu kahteen  NSTS:läiseen italialaiseen tyttöön, Eleonoraan ja Valentinaan enemmän, kovin kivoja ovat. Tällä hetkellä istun Valentinan kämpässä kirjoitamassa tätä yhden yhteisillallisen jälkeen. Pari päivää sitten kävin yhden veggie van myyjän farmilla, tänään palautin viimeiset esseet (jee!) ja sain tietää että pääsin niistä kolmesta isosta kokeesta läpi, sekin on aika jee. En juuri epäile etten näistä pienemmistä kokeista pääsis läpi :).Tähän loppuun ajattelin laittaa kuvasaldoa, jota on kertyny edellisen kirjoittamiskerran jälkeen.

.

Elenan (ex-kämppikseni) läksiäiset. Kuvassa vasemmalta Valentina, Nadim, mie, Eleonora, Elena, Deborah, Selami ja Marie

Elenan pakkailuja

 St. Juliansin yön maisemia

Joey ja minä

4. vuosikurssin opiskelijoiden helpottuneita hymyjä viimeisen kokeen jälkeen, heillä siintää edessään jo valmistusmisjuhlat. Hametta käyttävä kuvassa ei tosin ole opiskelija vaan eräs mukava lehtorimme

Katumaisemia

Maalaismaisemia

Vierailu Johnny (vieressäni) vihannesmyyjän farmilla. Hän valmisti meille myös maittavan aterian ja omatekemäänsä viiniä. Harmi ettei tullut otettua kunnon kuvaa lautasestani, pupun kallo hampaineen kaikkineen jäi hieman kummittelemaan mieleeni.

Hengailua NSTS:llä. Tein englanninkieliset vaihto-opiskelujäähyväisiin sopivat sanat biisiin Jäähyväiset. Tuntuu, että aina jää jotain puuttumaan kun yritän sanoa heippoja ihmisille. Pää menee ihan tyhjäksi, enkä oikein osaa sanoa mitään järkevää, lähinnä suusta tulee "take care, was nice meeting you, bye" tai jotain yhtä tylsää. Luultavasti en edes vielä oikein tajua, että monia en varmaankaan tule näkemään enää. Halusin kuitenkin sanoa jollain tavalla, että he ovat olleet merkityksellinen osa elämääni, joka tapauksessa. Ja tuntuu, että pystyn paremmin mielin sanomaan ihmisille heipat tällä tavalla :). Tosin, tuolla nimenomaisella hetkellä en soita ko. laulua...toivottavasti kaverilla ei ihan noin levee virne ole sinä hetkenä kun sanon heipat ja se pääsee eroon munsta ;P

En nyt ole ihan varma, sainko tarpeeksi sitä olennaisinta, eli valitusta tähän blogitekstiin. Lähinnä se johtuu siitä, että sitten kun alkaa kirjoittamaan niin ei meinaa muistaa niitä negatiivisii asioi, mitkä on ottanut aivoon, elleivät ne sitten ole tapahtuneet aivan lähiaikoina. Mutta, pointtina nyt kuitenkin ehkä enemmänkin oli tuoda sitä esiin, että vaihtovuoteen on mahtunut paljon muutakin kuin pelkkää ruusuilla tanssimista (..onhan niissä ne piikitkin...). On muuten harvinaisen tyhmä sanonta, nyt kun sitä ajattelee. Mutta, nyt vois vähitellen painuu jo unille, huomenna mennään vierailee Hypogeumissa. Loput päivät menee varmaan pakkaillessa, kavereille heippoja sanoessa ja rannoilla lokoillessa... tai näin olen ainakin suunnitellut, saa nähdä mitä vielä tulee eteen :P. Palaan siis Suomeen ensi viikon torstaina - uskomatonta, mutta totta! Seuraavan kerran saatankin siis kirjoitella jo Suomen kamaralta. Ja varmasti kirjoittelenkin, sillä nyt on aika minun lomailun, haluan käyttää viimeiset hetket muuten kuin tietokoneen edessä kyhjöttäen, kun ulkona on kaunis päivä; siitä olen jo saanut tarpeekseni.

Heippa ja nähdään pian! :)

Malta ja Nokian saappaat ne yhteen soppii?

Tavoistani poiketen, tänään ei ole kuvia. En ole hirveästi ottanut ja en saanut myöskään ladattua tällä kertaa. Kattellaa ens kerral :). Seuraavassa koottuja ajatuksia Maltasta ja maltalaisista:

Malta...

• ...on pieni paikka. Mulla on noin puolentoista A3:sen kokoinen kartta, jossa Malta on noin 20 cm leveä (lounas-koillinen suunnassa) ja noin 50 cm korkea (luode-kaakko suunnassa). Puolen tunnin kävely tarkoittaa noin 1,5 cm kartalla. Tällä matkalla myös olen saattanut kulkea 3 kaupungin (eli kylän läpi). Samalle kartalle mahtuu myös Gozon ja Cominon saaret, jotka kuuluvat Maltan saariin.
• :lla on vain yksi kaupunki, joka on Valletta. Jos joku henkilö sanoo, että hän meni Vallettaan hän sanoo silloin kirjaimellisesti, että menin (the) kaupunkiin. Muita paikkoja pidetään "kylinä" (town). Suomenkielessä tosin mulle toi town on isompi kuin "kylä", jota nimittäisin oikeastaan villageksi. Mutta townille ei taida olla muuta suomennosta?
• ...:lla on jonkin verran korkeuseroja, korkein vuori on Ghajn Abdul 554 m. Tiedän sen että ghajn tarkoittaa silmää, lieneekö nimi siis "Abdulin silmä"?
• ...:lla ei juurikaan ole puita. Tämä johtuu siitä, että jotkin valloittajat (foinikialaiset?) aikoinaan hakkasivat kaikki puut maan tasalle. Kielikurssillamme opettaja antoi esimerkin, jossa hän puhui linnuista puissa. Esimerkki aiheutti huvittuneisuutta ja kommentin eräältä kielikurssilaiselta "ai Maltan kaikissa 4:ssä puussa?". Puita kyllä on, mutta ei kovin paljon. Enemmän kasvillisuus on keskittynyt puskaan, puskaan ja heinään. Kunniakseni voin kertoa, että olen käynyt Maltan ainoassa metsässä.
• ...:lla on kirkkaat vedet ja ihan kivoja rantoja. Kuitenkaan Malta ei ole kuuluisa rannoistaan.
• ...:lla sää saattaa muuttua hyvin nopeasti ja sateet kestävät hyvin vähän aikaa.
• ...:lla on kyllä jännä liikennekulttuuri. Ennen lähtöäni mietin että voisin ehkä ajaa skootterilla täällä - tultuani tänne en ollut enää niin varma! Liikenne on vasemmanpuolista (noh siihen kyllä tottuu) ja ihmiset ajavat Kovaa. Jos seison liikenneympyrän reunassa odottamassa bussia vähän väliä saa kuulla kumien kirskuntaa. Stop-merkit ei välttämättä merkkaa yhtään mitään ja sitä rataa. Jos joku kiilaa liikenneympyrään jonkun siellä ajavan edelle, niin ko. henkilö saa kyllä töötistä ja osakseen yleistä paheksuntaa. Aivan harvinainen ei tämä näky kuitenkaan ole.
• Itseasiassa olen tottunut vasemmanpuoliseen liikenteeseen ja osaan katsoa automaattisesti oikeaan suuntaan ylittäessäni tietä. Aiemmin tämä oli hankalaa ja tien ylitys tuotti aina hieman päänraapimista. Olen jopa tottunut siinä määrin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, että Suomessa ajaessani sain vähän väliä kokea henkisiä sydänkohtauksia risteyksissä, kun aivan murtosekunnin ajan hämmennyin, että kummalle puolelle tietä pitikään ryhmittyä kääntymisen jälkeen. Tämä ei tosin onneksi päässyt henkistä hämmennystä pidemmälle ja olen pysynyt oikealla puolella.
• ...:n liikenteessä hevoskärrytkään eivät ole välttämättä aivan outo näky. Kauheen symppistä katsella kun hevoset jolkottelee liikenteen seassa ja autoilijat tuntuu olevan ihan sinut tämän liikenteentukkeen kanssa.
• ...:n bussit ovat varsinainen elämys. Ei riitä, että ne saattavat olla hyvin vanhoja, niissä on hauskoja iskulauseita, kuten "old but strong!", tai se, että iskunvaimentimet ovat varmasti jo pari vuosikymmentä sitten menneet rikki/kuluneet/(mitä ne nyt tekeekään). Bussien mahdollisesti parasta antia peli nimeltä "missä on nappula/naru/kisko/vaijeri/väline, jolla saan ilmoitettua kuskille pysähtymistoiveestani?", jota voi alkaa (ja myös kannattaa) pelata heti kun istahtaa penkille. Niitä ei nimittäin löydä aina helpolla. Koska olen nauttinut tästä hienosta pelistä niin paljon, olen myös ottanut kuvia kaikenkirjavista ratkaisuista.
  

Maltalaiset...

• ...ovat ihan jees! He ovat ystävällisiä, vaikkakin hyvin sisäänpäinlämpiävää kansaa. Liekö tämä sitten siitä, että kyseessä on pieni kansa ja asutaan saarella. Eräs maltalainen taisi kuvailla asiaa jokseenkin näin: "Noh, se on ollut aiemmin että vähän niinkuin turistit vs. me. Ei olla vielä totuttu, että niin, ei ne kaikki ole välttämättä "vaan" turisteja"
• ...ottaa rennosti. Myöhästelyä on jonkin verran ja itseasiassa tätä käytöstä olen saanut aika paljon proffaltanikin. Ensimmäisen kerran kun minun piti tavata hänet, hän oli puoli tuntia myöhässä. Luennotkin alkavat ajoittain myöhässä. Toisaalta hän on aika kiireinen nainen. Paikalliset opiskelijat sanovatkin: "Joo, se on aina myöhässä. Jos se olis ajoissa tai sovittuna aikana paikalla niin SE olis kummallista."
  
• ...eivät kyllä osaa väistää kadulla o_O. Tämä on erittäin hämmentävää. Luulin alussa kuvittelevani asian, mutta ohitettuani yliopistolla peräjälkeen vaihtarin ja maltalaisen totesin että ihan totta on tämä. En tiedä, onko kyseessä jokin sosiaalinen peli "kumpi luovuttaa eka ja väistää", onko kyse vain ulkomaalaisten dissaamisesta "minähän en tuota väistä" vai onko tapa juurtunut ihmisiin myös liikennekulttuurista (Maltalla tiet ovat usein niin kapeita, että jommankumman autoilijan täytyy jäädä leveämpään kohtaan odottamaan toisen ohimenemistä). Noh, en tiedä, tämän käyttäytymisen syy ei ole koskaan mulle selvinnyt. Olisi vähän muutakin sanottavaa tästä aiheesta, mutta ehkä säästän sen siihen valitusvirteeni.
• ...näyttävät suht uniikeilta. He eivät mielestäni näytä italialaisilta, toki poikkeuksiakin on ja olen ymmärtänyt että täällä on paljon italialaisia, kun se sijaitsee niin lähellä. Ehkä lähempi voisi olla arabimaista kotoisin oleva, mikä lienee foinikialaisten valloittajien perua. Maltalaisilla on tummanruskeasta mustaan ja sinertävän mustaan oleva tukka. Iho on tummahko, ehkä jotain samaa sävyä kuin (minun mielikuvani) turkkilaisten ihosta. Nenä voi olla isohko, silmät hieman ulkonevat, huulet ovat kuitenkin pienehköt.
• ...nuoret asuvat yleensä kotona siihen asti kunnes menevät naimisiin
  
• ...nuoret (ehkä myös edellisestä kohdasta johtuen) haaveilevat omasta autosta. Oma auto (tai auto kaverilla) tarkoittaa enemmän vapautta.
• ...ovat katolilaisia ja uskonto näkyy täällä enemmän. Krusifikseja ja pyhimyksien kuvia/patsaita näkee busseissa, yliopistolla, teiden varsien muureissa, talojen seinissä, kaduilla, veneissä ja tietysti koruissa. Olen myös ymmärtänyt siitä miten paikalliset puhuvat omasta uskostaan, että verrattain jopa katolilaisen kirkon sisällä he ovat melko uskonnollisia. Kirkkoja on vähän joka puolella ja ne ovat joskus illallakin auki. 
• ... eivät siedä jälkiehkäisypillereitä, ja täten luultavasti eivät myöskään aborttia. 
• ...eivät voi purkaa avioliittoa tuosta vaan. Tässä suomenkielistä tekstiä aiheesta http://ec.europa.eu/civiljustice/divorce/divorce_mlt_fi.htm, kohdassa 8 "millä perustein avioliiton voi mitätöidä?", ihan mielenkiintoisia perusteita siellä on..Olen miettinyt että voi kumpuaakohan tämä extra-uskonnollisuus kenties saaren historiasta ja maltan ritareiden vahvasta vaikutuksesta. Maltan ritarit oli siis kristillinen militaristinen järjestö, joka päätyi hallitsemaan Maltaa 1500-luvulta 1800-luvulle jättäen hyvin näkyvät vaikutukset saareen.

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä jo aikoja sitten kuvaillakseni miltä Malta vaikuttaa minun silmiini. Kaivoin sitten tämän uudestaan esille, muokkailin ja lisäilin juttuja, sillä tänään kun järjestelin moninaisia papereitani, joukossa myös kaikki mahdolliset turistibrosyyrit mitä olen saanut, mieleni valtasi haikeus. Tahtomattaankin silloin tällöin ajattelee, kuinka vähän minulla on aikaa täällä. Kävellessäni kadulla silmiini saattaa osua jotain, mitä tulen kaipaamaan (veggie vanit, joista kaupitellaan hedelmiä ja vihanneksia; hyväkuntoiset kulkukissat; melkein vuoden ympäri uiminen maauimalassa auringon alla; kummalliset kasvit, joiden kummallisia kukkia ja siemeniä aina ihmettelin, mutten koskaan oppinut nimiä). Ihmetyttää, että minne minun pitäisi laittaa se toinen elämä, jota olen täällä elänyt. Se kaikki katoaa vähitellen ympäriltäni kaverieni muodossa, sillä minä olen viimeisten joukossa. Ja kaverien jälkeen lähden minä ja jätän tämän maan taakseni. Se tuntuu niin hämärältä, että sitä on vaikea uskoa. Vaihtarien joukossa (varsinkin niiden, jotka ovat olleet täällä syksystä lähtien) vallitsee vankka kieltämisen ilmapiiri, poislähtö mainitaan sivulauseissa, mutta kaikki työntävät asian hymyillen syrjään ja sanovat että eletään nyt tätä päivää. Eipä sitä kai muutakaan voi tehdä :). Enkä kai haluakaan.

Toisaalta odotan innolla myös Suomeen palaamista, vaikka tähän mennessä Suomessa käyminen on aina tarkoittanut sitä että tulen vielä takaisin Maltalle, että on jokin paikka minne palata. Ja tottakai voin aina palata tänne, mutta se on näillä näkymin vain lomailua ja se on eri asia. Enkä tarkoitakaan, että haluaisin välttämättä asua täällä tulevaisuudessa. Noh, edelleen, yhden elämän lopettaminen tuntuu omituiselta, melkein mahdottomalta. Ja sitten vain pitäisi palata Suomeen.

Sekin mietityttää - että mitä vaihdon jälkeen, voiko entiseen elämään noin vain hypätä kuin kuluneisiin Nokian saappaisiin sadekelillä. Hiertääköhän ne saappaat uusista paikoista, niin että eivät sovikaan enää ja tulee jalkoihin vesikelloja ja kestää ennenkuin jalat taas tottuvat ja mukautuvat (vaikeuksien kautta mukautua vanhaan). Vai menevätkö ne saappaat kuluneisuuttaan ja vanhuuttaan rikki ja jalat kastuu, jolloin tarttee uudet saappaat. Melkein muuten kuulen jo ihmisten huutavan et heiiii, lopeta nyt ajattelu. Ja näin se onkin, tätä asiaa en ainakaan voi tietää etukäteen, sen näkee sitten. Toisaalta, ehkä on hyvä siihenkin varautua, että kaikki ei olekaan ennallaan, who knows. Tai sitten ne saappaat sopiiki jalkaan kuin toinen iho ja kaik on ennallaan.

Mutta nyt palaan taas elämääni, jossa yritän olla liikaa ajattelematta tulevaisuutta ja vain nauttia vaihtoni parista viimeisestä kuukaudesta :)

Päivittelyä

Istun keittiö-olohuoneessamme, jonka sisustuksesta tulee ehkä lähinnä mieleen 70-luku: oranssinruskeat verhot ja tuolien päälystykset beigen, ruskean ja oranssinruskean sävyissä. Muuten olohuone on melko tyhjä ja avara. Seinillä ei ole mitään, ne on vissiin just maalattu enkä viitsi ripustella sinne mitään teipeillä, kun jäis ikävät jäljet, enpä tosin tiiä, haittaisko henkilökuntaa. Kämppikseni istuu keittiönpöydän ääressä ja näprää miniläppäriään, se kirjoittaa suurimman osan päivästä gradua (tai ainakin näprää jotain koneella ja gradua sen pitäis tehdä :D). Olen siis nyt muuttanut uuteen paikkaan, NSTS residencelle, josta on noin ehkä 8-12 min. kävelymatka yliopistolle. aivan vieressä on National Pool, siis maauimala, jossa olen käynyt uimassa, kiva :). NSTS residencessä on pienehkö uima-allas ja auringonottotuoleja sen ympärillä. Oon käynyt tääl aikaisemmin jossain pippaloissa ja täällä ne loppuu aika aikaisin kun joku talkkarin tyyppinen tulee huutamaan joskus 11 maissa että lähtekää nyt pois. Tämä on ehkä seuraavaksi yleisin residenssi missä vaihtarit asuu Lijan residencen jälkeen (se oli se missä olin aluksi). Jo nyt pidän tästä myös enemmän, sillä täällä on rauhallisempaa (toisin kuin Lijassa, missä on suurinpiirtein joka ilta bileitä ja melua) ja mulla on tosiaan vaan yks kämppis, kenen kans jaan tämän asunnon. Kummallakin on oma huoneensa. Luultavasti otan joku kerta tässä kuvia.

Oikeastaan tarkoitukseni oli nyt lyhyesti kirjoitella, että mitä olen puuhaillut. Helmikuun puolesta välistä maaliskuun loppuun mulla oli vieraita koko ajan, paitsi neljänä päivänä, joukossa myös perheeni. Oli kiva saada vieraita ja höpötellä Suomijuttuja ja käydä ekskursioimassa saarta, näin itsekin paljon uusia juttuja, joukossa Gozon ja Maltan karnevaalit, maailman vanhin ihmisen rakentama, itsenäisesti pystyssä pysyvä (freestanding?) rakennelma ja tilata mitä vain drinkkejä 2e lähipitserian baarista. Vähintäänkin mielenkiintoista :). Vähän harmitti vain, kun jossain vaiheessa alkoi itsellä vähän energia loppua, ehkä nyt tekisin toisella tavalla ja olisi vähän enemmän aikaa vierailijoiden välissä, mutta hyvin näinkin pärjäiltiin. Sen jälkeen kun viimeiset vierailijat lähtivät mulla oli viikko aikaa pakata, siivota ja olla muuttovalmis 24.3., kun vuokraisäntäni tulisi autonsa kanssa jelppimään muutossa ja sitä seuraavana päivänä lähtisin maasta, Irlannin kautta käymään Suomessa.

Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes mulla alkoi olla vähän vatsavaivoja ja sitten lääkärissä piti parinakin päivänä käydä. Hieman kaoottista oli juuri tuolloin 24.3. ke, jolloin kävin taas lääkärissä ja hän sitten ehdotti että mulla voipi olla umpisuolen tulehdus. Piti siinä sitten melkein tunti odotella toisen, vähän pätevämmän lääkärin tulemista paikalle ja sen mielipidettä, joka oli sitä mieltä että ei ainakaan mitään akuuttia ole. Kaoottista sen vuoksi, että mulla oli vielä siivoukset kesken ja vuokraisäntä tulis parin tunnin päästä. Eipä siinä sitten muuta voinut kuin odotella. Odotellessani kohtasin myös uusia vaikeuksia, en meinannut saada internet-sopimustani irtisanottua, kun oli pienellä präntillä lukenut että mulla olisi joku 12 kk sopimus. Ei sen enempää siitä, mutta taisin tulla vähän silmään pissityksi, kun tein tuota sopimusta (kuten vuokranantajani 80-v mummo jolle oli tehty joku 5 vuoden sopimus... reilua...). Kuitenkin, sain sen irtisanottua vetoamalla siihen, että lähden huomenna maasta. Noniin, mutta kuitenkin, takaisin sinne odotukseen. Näitten lääkärikäyntien vuoksi mulla sitten olikin n. 20 min. aikaa siivota loppuun 2 ja puolen tunnin sijaan. Pahoittelin vuokraisännälle asiaa ja kyllä se vieläkin vähän harmittaa.

Seuraavassa kuvia kun vieraitteni kanssa härväsin ympäri Maltaa:

-Karnevaalit Gozon puolella, hankin uuden tukan ihan juhlan kunniaksi-

-Karnevaalit Gozon puolella, hippiteemaisessa karnevaalivaunussa alaikäinen tanssimassa strippaustangon ympärillä ja juomassa kaljaa o_O-

-Satama Gozolla-

- Gozon saari-

-Siirtyminen Maltan puolelle, sightseeingia Vittoriosassa-

-Karnevaalit Maltalla-

-Monet karnevaalikulkueen ajoneuvoista oli tämän tyyppisiä, hyvin kirkkaanvärisiä, sisältäen jotain mielikuvitushahmoja. Niitä veti yleensä traktorit, jotka nekin oli naamioitu jotenkin ja muokattu. Tämä traktori kantaa kaiuttimia edessä. Jotenkin sitä ei osannut varautua yhtään minkälaista musiikkia tällaisissa karnevaaleissa soitetaan, ainoa mielikuva minulla on jostain Rio Janeiron lattarimusiikkeineen. Tähän en osannut varautua: klubimusiikkia = elektronista musiikkia, Lady Gagaa, sitä mitä täällä kuulee joka paikassa muutenkin-

-Jostain syystä tuli kuvattuu paljon näitä lapsii naamiaisasuissa, olivat niin hassun näkösiä :)-

-Ehdottomasti parhaimmat esiintyjäasut. Monet yleisöstäkin oli pukeutunut. Esiintyjillä/karnevaalikulkueeseen osallistujilla asut olivat lähinnä usein jotain neonvärisiä ja käytetty jotain pehmustetta/vaahtomuovia kankaiden sisällä, joka sai esiintyjät näyttämään sarjakuvahahmoilta-

- Taas yksi vaunu tulossa. Noita oli varmaan jotain.. 15-30 noita eri vaunuja. Osa meinasi juuttua tuohon mäkeen, kun oli satanu ja pyörät luisti alta-

-nyt kiinnostaa-

-Karnivaalien pyörteessä Batman valvoo kansalaisten turvallisuutta-

-Sliema-

-Rabat at night-

-Ghar Lapsi, suosittu snorklaus- ja sukellusalue-

-Ggantija Temples, alttarit-

-Snorklausseuraa-

-San Anton's Gardensissa-

-Viininmaistelussa-

-Viininmaistelussa-

Noh, pääsin muuttamaan kamani kaverini luoksi siksi aikaa kun olen maailmalla. Matka jatkui siis Irlantiin, jossa ystäväni (kiitos vierailumahdollisuudesta!) on Erasmus-vaihdossa. Irlanti oli ...ehkä adjektiivi joka sitä parhaiten tuntuis kuvaavan on söpö. Söpöjä pieniä kivimökkeröitä, jonka seinustalla kasvaa köynnös ja laakeita peltoja lampaineen. Ikävä kyllä vatsavaivani ulottivat tahmaiset lonkeroni Irlantiinkin asti ja kärsin pahasta matkapahoinvoinnista. Normaalistikin voin pahoin liikennevälineissä, mutta en noin pahoin. Koska en ole masokisti, päätimme supistaa matkasuunnitelmiamme. Koin kuitenkin saaneeni paljon irti matkasta, bussin ikkunasta näin paljon maaseutua, käyskentelimme Limerickin kaupungissa, kävimme Killarneyn söpössä kaupungissa ja kauniissa kansallispuistossa... niin, ja käytiin tunnelmallisessa irkkupubissa. Viimeinen päivä ennen lentoa sujui Dublinissa. Koska vointini ei ollut taas ihan paras, otettiin aika rauhassa. Siellä tuli ihmeteltyä persoonallisentuntuisia kauppoja, joissa kävimme. One more thing to like, jotenkin ne iski munhun. Mietin et onkohan Helsingissä tuollaisia, kun en nyt mitenkään kovin himoshoppaaja ole ja tunne Suomenkaan kauppavalikoimaa erityisen hyvin... noh kuitenkin... mietin et saattaisin tehdä jonkun reissun Dubliniin vielä ennenkin vaihdon loppumista yhden reissun. Täältä kun menee Ryanairilla suora lento, eikä lentokenttäkään Dublinissa ollut hirveän kaukana kaupungista.

-Vihreää, Irlanti lentokoneesta-

-Paikallinen opiskelija koulupuvussa-

-Limerickiä-

-Limerickiä-

-Limerickiä, kirkko-

-Limerickiä-

-Limerickiä, kirkon takapihan hautausmaata-

-Limerickiä, näin sentään jossain narsissien kukinnan-

-Pubissa-

-Pubissa-

-Killarneyn kylää-

-Killarneyn kansallispuistossa-

-Killarneyn kansallispuistossa-

-Killarneyn kansallispuistossa-

-Killarneyn kansallispuistossa voi onkimisen ohella ryypiskellä-

-Killarneyn kansallispuistossa-

-Killarneyn kansallispuistossa-

-Dublin, joku vaatekauppa-

-Ostari Dublinissa-

Pääsiäisen vietin Suomessa, noin puoltoista viikkoa "lomaa" eli Things To Do -listan purkamista. Noh, oli kyllä kivaa, niinkin kivaa että tuntui vaikealta taas lähteä Maltalle. Tiesin kyllä, että sitten kun pääsen asettumaan aloilleni uuteen kämppään ja vaan hengaamaan pari päivää, niin olo menee ohitse. Toisaalta jännättää sekin, että ei mulla kovin kauaa tätä vaihtoa ole edes jäljellä! Aikamoista... tosin, olin vähän kämmännyt. Koko ajan luulin että mulla on viimeiset tentit kesäkuun lopussa, mutta pöh, näillä näkymin ne on jo kesäkuun alussa. Olen maksanut asumiseni täällä heinäkuun alkuun ja luultavasti sitä ei saa enää muutettua. Enkä jaksaisikaan alkaa enää uudempaa kertaa sähläämään näiden asuntoasioiden kanssa. Olkoon näin ja ehkä se on ihan kivakin, mietin sitten, et jos mulla ei tosiaan ole tenttejä enää kesäkuun alun jälkeen niin matkustelen sitten kuukauden! :) Sitä mä olenkin odottanut. Monet vaihtarit matkailee aika paljon, mut mä en oo ihan hirveesti päässyt tätä tekemään.

Noh, eipä tästä päivittelystä nyt ihan lyhkäne tullutkaan, ja olin miettinyt et en laita hirveästi kuvia, ku menee niien kans säätämiseen aina hirmusti aikaa :). Mut miks niitä sit ottais niin paljon, jos ei niitä kellekään muulle jaksas näyttää :).

P.S. Mietin että voisin tehdä kunnon valitusblogitekstin, että mitkä kaikki asiat on perseellään. En ole kovin hyvä nihkeilemään julkisesti ja välillä tulee sellainen olo, että mun teksteistä tulee liian auvoisa kuva, tottakai täällä on vaikeitakin aikoja. Noh, mutta laitetaan se vielä mietintämyssyyn hautomaan, teitä on varoitettu :P