Gozoa ja maltamatonta joulunodotusta

Vuosi alkaa lähetä loppuaan. Täällä se ei kuitenkaan tarkoita kouluhommien loppumista, sillä tämä semester jatkuu vielä ensi vuoden puolella ja siinä tammikuun puolivälistä helmikuun alkuun on erilaisten tehtävien deadlineja ja kokeita. Itselläni on 5 erilaista tehtävää ja 2 koetta, muistaakseni. Olenkin nyt yrittänyt olla ahkera, ettei tarvitsisi joululomalla hirveästi stressata ja saisi oikeasti lomailla. Ja sitä lomaa ja Suomea sitten odotankin niin paljon että! :) On aika kova ikävä ja odotan että voisi latailla itseään vähän ja tulla sitten taas uudella innolla uuteen vuoteen ja lukukauteen.

Gozolainen ovi



Isoja kasveja...

Toissaviikonloppuna lähdin mukaan paikallisen organisaation AEGEE:n järjestämälle Gozon reissulle. Tykkäsin Gozosta kovasti ja niin pois päin, mutta ikävä kyllä kukaan kavereistani ei lähteny mukaan, ja olen vähän hidas tekemään kavereita (tässä vaiheessa täytyy tehdä välihuomautus, että olen ollut hämmästynyt kuinka lapsellista porukkaa näistä vaihtareista löytyy. Eikä se nyt sinänsä. Kyllä saa pitää hauskaa ja niin pois päin, mutta itseäni on vaan välillä aika pahasti riiponut kun on ollut joissain paikoissa, joista ei sitten vaan voi lähteä pois jos olisi mielummin jossain muussa seurassa. Esimerkiksi kielikurssillamme, jonka kokeessakaan ei ollut hiljaista, vaan semmosta ihme teini-ikäistä kihertelyä ja huutelua. Noh joo, mutta sama juttu oli hieman tuolla reissullakin, vaikka kuinka olisi pitkäpinnainen niin jossain vaiheessa alkaa vähän ärsyttää sekä mieltä että korvia kun matkabussissa rääytään samaa laulua n:ttä kertaa. Pohjimmaisena ideana tuntui tässä laulussa olevan että samaa(?) säkeistöä lauletaan rauhoittuen loppua kohden, sitten kun juuri luulee, että laulu loppuu, niin uusi säkeistö alkaakin entistä suuremalla volyymillä, niin että "laulajien" äänet jopa särkyy. Logopedisestä näkökannasta kävi myös sääliksi parin tyttösen äänihuulia, olivat meinaa aika käheitä jatkuvasti. Ja sit taas, vaik näis tilanteis yrittää jotenkin haluamatta vaikuttaa tylsältä humoristisesti huomauttaa et "krhm, ettekste vois..." niin eipä ihmisiltä tunnu juuri löytyvän sijaa toisten korvien huomioimiselle... saatikka mielenterveyden.. :P).

Majoituskohteemme oli "ihan ok, 8 ½" :P

Noh joo, se siitä pienestä välihuomautuksesta :D. Joskus on niitä huonompiakin aikoja. Tutustuin kyllä pariin tyyppiin tuolla ja täytyy myöntää et oli kyl ihan rahan ja ajan arvoinen reissu :). Gozo oli rauhallisempi ja vihreämpi ja jollain tavalla söpömpi. Paikallisilta olen kuullut et myös kielen kannalta Malta ja Gozo ovat kehittyneet ajan saatossa jopa niin erilaisiksi, että maltalainen ja gozolainen (eng. Gozitan) eivät välttämättä ymmärrä toisiaan. Myös ruokakulttuurit eroavat hieman.

Perjantaina ajeltiin ensin Gozolle menevälle lautalle, saavuttiin majapaikkaan ja grillailtiin ja chillailtiin. Lauantaina kierreltiin hieman Victoriassa, Gozon pääkaupungissa, pyörähdettiin Cittadellassa, ihmeteltiin luonnonmuodostelmia (kuten kuuluisaa Azure Window:ta) ja syötiin gozolaista pitsaa (siinä oli jotain jänniä juttuja, mut ihan hyvänmakuinen). Tietty piti hieman ostella tuliaisia. Käytiin crafts villagessa, ja siel oli tosi hienoi juttui ja aivan upeeta lasia, voi kääks. Se oli viel hienompaa kuin Mdinassa Maltalla (joka on sen saaren "lasikeskus"). Olisin voinu ostaa sen koko kaupan jos olis vähän enemmän rahaa. Noh, täytyy kattoo, jos joskus palaan sinne :). Muitakin hienoi juttui siel monis putiikeis oli, mutta en ihan vakuuttunut siitä, että kaikki siellä oleva on 100 % käsityötä, kuten meidän opas sanoi. Enkä myöskään vakuuttunut naisesta, joka möi siellä vaatteita ja huiveja... olisin voinu ehkä ostaa sen toisen huivin, jos se olis ihan rehellisesti sanonu sen jälkee ku jäi ekast valheest kiinni, et se on jotai keinokuituu. Mut ei. Noh, ehkä mä vaan odotan vähän liikaa.. turismia se kuitenkin on... :). Seuraava keskustelu mun ja myyjän välil...

D: "Hei, mitäs materiaalii tää on?"
M: "juujuu, se on umm.. puuvillaa, silkkiä... "
D: "ai, kuis täs lukee 100 % viskoosia täs lapus"
M: "nooo.. se on vaan.. mikäs kumma... tää lappu..."
D: "ok.... no mitäs materiaali tä kiva huivi on" *ei löytänyt mitään lappua eka*
M: "no se on pashmiinaa."
D: *löytää lapun* "aijaa, mut kuis tässäki lukee et 100 % viskoosia..." *katsoo myyjää ja kävelee pois*

Maisemian Victorian Cittadellasta (pieni muurien ympäröimä kylä) on myös UNESCO:n maailmanperintökohde http://whc.unesco.org/en/tentativelists/981/

Cittadellasta häpeäpuu

St. George's basilica Victoriassa

Palmut on nii kivoi! :) Tosin täällä kasvaa vaan vissiinki taatelipalmuja, näin totesi mulle opas kun toiveikkaana kyselin kookospalmujen perään.

Kirkkoja tuntuu riittävän täällä, mutta niitä katselee kyllä ihan mielellään, sen verran nättejä ovat. Erityisesti tykästyin tähän Ta' Pinun kirkkoon, joka oli ensimmäinen sisältä vaalea kirkko, jonka olen nähnyt täällä. Kirkko on myös siitä erikoinen, että sinne on keskittynyt ihmeiden tapahtuminen, jos nyt näin voi sanoa. Kirkossa on monta huonetta, jonka seinillä on muistoja ihmisiltä, jotka ovat tulleet rukoilemaan eri asioiden puolesta. Seinillä on esim. kävelykepit, erilaisia lääketieteeseen liittyviä asioita ja rutkasti tauluja.

Ta' Pinu church

"Thank you Madonna ta' Pinu for our precious son."
Täkäläisethän siis katoliseen tyyliin pitää Mariaa=Madonnaa hyvin suuressa arvossa ja paikallisten keskusteluissa voi kuulla silloin tällöin sanan Madonna hassulla painolla sanottuna, hieman kuin me sanottais "Jessus sentään".

Muistoja niiltä, joiden rukoukset ovat käyneet toteen. Näitä huoneita oli vissinkin neljä.

Kuumat oli kelit vielä marraskuun lopussakin, piti pitää kiirettä ettei jäätelö sula sormille.

Azure Window

Loppuilta olikin sitten luppo(etko)-aikaa. Yö meni Paradise Clubissa, joka on mahdollisesti Gozon ainoa klubi :D. Noh, en tiedä, hyvin pieni paikka ainakin tuo Gozo on ja tuntui että sinne klubiin myös koko Gozo oli ahtautunut. Poliisitkin kävivät jossain vaiheessa iltaa, rentoina tosin, ilmeisesti huomauttamassa tungoksesta. Sunnuntaina jotkut lähti kävelemään ja katselemaan maisemia, mutta minä jäin parin muun kanssa makoilemaan poolille. Tosin alkoi olla jo vähän liian vilpoista moiseen touhuun, mutta kivaa lepoa tiukan aikataulun vastapainoksi :). Paluumatkalla käytiin vielä katsomassa Calypso cavea, tai tarkoitus oli, mutta poliisi oli sulkenut sen jostain syystä, huhu kulki että siellä olisi jotain pahaa tapahtunut, tiedä sitten.

Calypso cave

Ramla bay Calypso luolan vieressä

Sitten pitikin palata taas arkeen eikä tässä viime aikoina ole ollut mitään hirveän mainitsemisen arvoista. Tänään tosin sain kuulla että tärykalvossani on reikä, jee, ja pitää siis vältellä veden menemistä korvaan. Kaikenmoist. Tässä vielä päivän kuvasaldoa:

Aurinkovoide-meduusasuojaa? En tiennyt et tämmöstäkin on. Tosin mietin, että kuinkakohan hyvin tämmönen tökötti sitten toimii, vähän riskaabelilta tuntuis ajatuksena tuon tehon testaaminen... ei nimittäin näyttänyt mitenkään erityisen kivalta ne lonkeron polttamat kohokuviot ihossa kun eräs tuttu sai tuta näiden merihirviöiden koston.

Tänään yliopiston pääaukiolla kuoro lauloi joululauluja. Oli kivaa, tunnistin jopa pari biisiä niiden setistä. Tosin kovin hämmentävää on aina kuulla laulunsanoissa kun puhutaan lumiukoista ja lumesta ja poroista, aika harva niitä on kuitenkaan nähnyt. Samoin joulukoristeet mitkä kuvaa lumihiutaleita on jotenkin.. koomisia :).

Ja nyt kun tähän aiheeseen pääsin....

"Haha, kato niil on poroi myynnis tääl :D.. eiku häh.. niillä on pilkkui, ne on Bambei o_O"

Joulupukki parka.. paikalliset lapset kävi vähän nykimässä parrasta ja sotkemassa pukkia - nii ja tä kuva on siis ennen sitä.

Tä kuva on kyl aikamoinen: Pukki näyttää siltä kun sais lämpöhalvauksen ja Muoria ei vaan kiinnosta. Noh, ainaki mul on kivaa! No ei, pukkia kävi lähinnä sääliks, ei ihmekään jos on kuuma, kun nois vermeis joutuu tuol istumaan :(. Muttah, nyt alkaa olla tä vuosi pulkassa, ainakin mun kirjoittelujen osalta, seuraavaks saakin sitten varmaan odottaa ens vuoden puolella, ellen sitten jotain ahkeruuspuuskaa saa.

HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!
< 3:llä D

Ensimmäinen vierailija & tupla-Comino

Heipsistä,

pari viikkoa on taas vierähtänyt ja hyvinkin nopeasti kun oli hyvää seuraa :). Ekalla viikolla HP:n kanssa käytiin jossain keskiviikon tienoilla pyörähtämässä Mostassa ja musiikkiliikkeessä (nyt mulla on täällä kitara, ehkä rupeen kitaravirtuoimaan tänä vuonna :p). Sitten perjantaina muistaakseni meillä oli ns. get-togetherit, eli paikalle saapui ystäväisiäni ja kukin oli vähän tehny sapuskaa. Menuussa oli karjalanpaistia, japanilaisten kaverieni tekemää jotain perinteistä ruokaa (en tiedä sen nimeä, mutta siihen kuului olennaisena osana nuudelien dippaaminen juomalasiin jossa oli jotain soijakastikkeesta ja jostain tehtyä sekoitusta, oli hyvää) ja sitten yhden irkkukaverini tekemää apple crumble-piirakkaa, joka aika lailla vastaa meidän omppupiirakoita. Ja sekin oli niin hyvää. Viimeisempänä ja tällä kertaa kyllä vähäisimpänä oli mun pannari, joka epäonnistui surkeasti :(. Täällä mun kämpässä on kaasuhella kaasu-uunineen, ja ikävä kyllä kaasu-uuni ei lämmitä ihan samalla tavalla kuin sähköuuni. Lämpö tulee vain alhaalta päin, mikä aiheutti pannarin pohjan palamisen :(. Voi että ku nolotti. Noh, ehkä teen joku kerta jotain muuta hyvää jälkkäriä. Maistatin muuten kamuilleni salmiakkia, eivät kyllä oikeen lämmenneet sille :p.

Lauantai menikin sitten vähän väsyneissä merkeissä, mutta sunnuntaina lähdettiin Cominolle (ja Cominohan oli se pikkusaari joka kuuluu Maltaan) katselemaan sen kauneutta. Löydettiin myös saaren ainoa hotelli, joka tosin on suljettu talven ajaksi. Oli vähän semmoinen karmiva fiilis kun käppäiltiin siellä eikä juuri ketään näy missään, pihoilla on vähän ihme roinaa niinkuin se hotelli olis pidemmänkin aikaa ollu hylätty. Vietettiin koko päivä aurinkoisella Cominolla, mutta vaikka aurinko paistoikin niin vain keskipäivällä tarkeni ottaa aurinkoa.

Hp fisujen maailmassa

Seuraava reissu menikin sitten viikon keskipaikkeille. Hp kivasti tuli seurakseni kun menin hoitamaan paperihommia eli hankkimaan oleskelulupaa, joka pitää olla pidemmissä kuin 3 kk:n oleskeluissa. 1,5 h odottelun ja vähän kummallisten pienien asioiden jälkeen (vähän hämmentävää, kun ei tiedä ovatko tietyt asiat vain välinpitämättömyyttä vai rentoutta. Toimistotyöntekijät esim. vähän puolihuolimattomasti viskoivat henkilökorttiani ja tämmöset pikkujutut pistää hämmentämään). Mentiin kurkkimaan vähän Vallettaa ympäriinsä ja päädyttiin aivan oikeaan aikaan "ylemmille Barrakka-puutarhoille". Sieltä ammutaan nimittäin joka keskipäivä yksi tykinlaukaus (tosin se piippu taitaa olla tyhjä) muistona jostain suuresta taistelusta. Olin aivan täpinöissäni kun tuurilla onnistuin näppäämään kuvan oikealla hetkellä :). Näimme myös pyhän Johanneksen katedraalin ja kaunispukuisen morsiamen, joka oli naama Hyvin nyrpeänä tupakkatauolla. Hassu kontrasti :D

Jokapäiväinen tykkinäytös Vallettasta kohti Kolmea Kaupunkia

Pyhän Johanneksen katedraalin aitaa

Torstaina kävimme syömässä kivassa ravintolassa Guzessa muutamien kavereideni kanssa. Perjantai-päivä taasen kului kierrellessä Mdinan ja Rabatin kylissä. Näin itsekin muutamia uusia ja kiinnostavia paikkoja, kuten Mdinan katedraali ja sen museo. Sieltä tuli myös vähän shoppailtua tuliaisia ja pikkujuttuja :). Vierailimme myös Roman Villa Centren kaupassa, ja ihmettelimme joidenkin esineiden alkuperää... Roman Villahan on Rabatissa oleva roomalaisen ajan asumus, jonne on perustettu museo. Lauantaina mentiin lentokentälle. Haikeat fiiliksin palasin sitten yksin kotiin.

Mdinan kissoja - täällä paikalliset pitää huolta katukissoista ruokkien niitä ja kissojen näkeminen saa vain iloiseksi, toisin kuin joissain muissa Välimeren maissa, joissa kissat ovat joskus tosi säälittävän näköisiä.

Mdinan katedraalin museo

Mdinan katedraali

Päivän :D
Roman villa -museon kaupassa myydään lumilautakoruja. Yhdessä on lumilautailijoiden kuvia, kahdessa muussa ilmeisesti hain kuvia höystettynä laskettelukeskusten nimillä.

Tänään maanantaina lähdin kavereiden kanssa Cominolle taas. Katselin laivamatkalla hämmennyksissäni että minne kaikki meduusat ovat hävinneet, sillä aiemmin niitä oli ihan hirveästi meressä. Kyllä niitä sitten sieltä löytyi, sekä rannalta että vedestä. Itseasiassa olin astua parin rannalle ajautuneen päälle. Olimme kavereideni kanssa miettineet että ovatkohan nämä sellaista lajia, jotka pistävät. Sekin selvisi sitten muutaman hetken päästä, kun yksi seurueen jäsenistä sai kaksi pistosta. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut niin vakavaa ja henkilö kuvaili kipua jotakin nokkosten ja palovamman väliltä. Toivottavasti ei nyt illemmallakaan ole tullut mitään pahempia seurauksia. Aika ikävän näköistä kyllä oli kun lonkeronjälki oli valkoisena koholla ihosta. Mutta sellainen reissu oli tänään Cominolle ja veikkaanpa että seuraavaa ranta-Cominopäivää saa vähän odottaa, sillä ei siellä oikein tarennut aurinkoa ottaa. Me vaihto-opiskelijat olemme kuitenkin olleet ilmeisesti onnekkaita, sillä paikalliset ovat päivitelleet, että tämä alkutalvi on ollut hyvin lämmin ja aurinkoinen :).

Etualalla pieni kuollut meduusa. Näitä oli ajautunut rannalle ehkä reilu 10 ja ilman lasejani en ollut ensin huomata niitä ja melkein astuin päälle - huh!

Odotan kuitenkin jokseenkin innolla tuloani 3 viikon päästä Suomeen ja tärkeiden ihmisten näkemistä ja äidin ruokaa ja sitä että suihkuvettä ei tarvitse lämmittää. Tosin epäilen, etten näe yhtä rentoja bussikuskeja Suomessa popittelemassa radiota ja lauleskelemassa ajaessaan :p. Tossa jossain vaiheessa pitäis saada valmiiks kirjoiteltua teksti jossa listaan ensivaikutelmiani Maltasta :).

Nyt alkaa kuitenkin olla aika painua unille, öitä!

Kylmyyttä ja kalliorantoja

Terp! Kirjoittelen illan pimeässä varpaat jäässä tätä tekstiä: talvi alkaa saapua Maltallekin. Yritän tosin sinnitellä niin kauan kuin pystyn ilman lämmitintä. Tänään ilman lämpötila on ollut n. 15 astetta, mutta hyytävä viima piti huolen kylmästä olosta ulkona. Yritin tässä taas muistella mitä olen viime ajat puuhannut.

Pari viikkoa sitten sunnuntaina (1.11.) oli melkoinen puuhapäivä. Aamusella lähdettiin Vallettan sunnuntaitorille, joka ratkaisi monet ongelmani yhdellä kertaa. Olen nimittäin yrittänyt jo piiiiitkän aikaa metsästää muutamia asioita, kuten lakanoita. Torikäynnin jälkeen totesin, että turhaan yritän aina tavaroita löytää pienistä supermarketeista, että kannattanee suosiolla mennä näille toreille, joista löytyy tavaraa vaatteista, lemmikkieläinten kautta kaasunaamareihin ja jostain syystä jopa elävään mehiläispesään o_O, tai hunajaa ne tais lähinnä myydä, mut kai sen pesän olis voinu jättää ihan kotiakin vai tarviikohan moinen lapsenvahtia tms.. Torin ja kotona piipahtamisen jälkeen suunnattiin Slieman kalliorannoille. Edes viileähkö sää ei haitannut rantaelämystä, sillä suurimmat kiksit sain hienoista aalloista, jotka tyrskyen murtuivat kallioihin :). Hienoista huvitusta herätti myös väsynyt Halloweeninjuhlija-tyttö, joka heräsi tähän maailmanmenoon rannalta noin 3 maissa päivällä ja ihmetteli elämäänsä melko ryytyneen näköisenä pirunsarvet päässä ja saapikkaat kädessä. Liekö sitten yleinenkin tapa sammua rannalle bileiden jälkeen... Viimeisenä vuorossa oli Fort Manoeliin tutustuminen. Maltan ritarit rakennuttivat linnoituksen 1700-luvulla pienelle saarelle pohjoiseen Vallettasta. Linnoitusta kunnostetaan ja tuona viikonloppuna se avattiin pariksi päiväksi vierailijoille, jonka jälkeen kunnostusta alettiin taas jatkaa suljettujen ovien takana. Olin tosi tyytyväinen kivaan päivään ja vielä hienosti päivän lopuksi opin tuntemaan uuden bussireitin! :D

Vallettan torilla myytiin mm. eläimiä. Lintuja oli monenlaisia...

...sekä myös suloisia koiranpentuja pahvilaatikossa

Slieman kiviranta oli kiva...

...ja hieman tyrskyisä. Kuvanottohetkellä kenkäni olivat tuolla kalliolla ja aallot olivat melkein viedä ne.

Matkalla Fort Manoeliin näimme "Ankkalinnan", missä eleli monenlaisia lintuja

Fort Manoel

Fort Manoelin kappelin katosta näkyi sinitaivas

Viime viikolla ei ilmeisesti tapahtunut kovin paljoa, ainakaan kuvasaldosta päätellen. Pääsin taas hieman seikkailemaan Maltan julkisen puolen terveydenhuoltoon - aina yhtä ilahduttavaa. Jutellessani tästä aiheesta paikallisten opiskelijakavereideni kanssa he kirosivat julkista puolta ja noh.. epäorganisoitunutta luonnetta, kertoivat että käyttävät lähinnä yksityisiä lääkäripalveluja. Ymmärrän kyllä miksi. Kerran kävin täällä yksityisellä, eikä ollut edes kovin pahan hintaista. 35 euroa maksoi tämä poliklinikkakäynti, tosin en tiedä, mitä mahtaisi maksaa jos jotain röntgeneitä tai muita testejä joutuisi ottamaan..

Mutta niin, takaisin viime viikkoon. Perjantaina meillä oli kielikurssin päätösseremonia, joka pidettiin Vallettassa Maltan yliopiston vanhassa rakennuksessa. Kokoonnuttiin vielä kerran siis kielikurssilaistemme kanssa yhteen, kuultiin kauniita sanoja tärkeiltä ihmisiltä ja hymisteltiin yhden kurssilaisemme puheelle. Olin myös eri iloinen, sillä tulokseni maltan kokeesta oli 87% oikein ^^ (ja nyt muuten muistin että pitäisi lähetellä papereita Suomeen, kun vihdoinkin sain tietää päässeeni hyväksytysti läpi). Tapahtuma oli kiva ja lämminhenkinen ja pienet purtavat todella herkullisia. Muutenkin näitä tällaisia yhteishenkeä nostattavia tapahtumia on aivan liian vähän eli ei siis yhtään. Kielikurssillamme oli muutamia asioita, mutta opiskelun puolesta ei ole ollut mitään. Ehkä tästä johtuen "integrointi" paikallisiin opiskelijoihin on ollut vähän niin ja näin. Välillä myös vähän hämmentää paikallisten kanssaopiskelijoidemme epäkiinnostus vaihtareita kohtaan. Jonkun verran olen kurssikavereihini tutustunut, mutta perin vaikeaa se tuntuu olevan o_O. Mistäköhän sitten johtuu, en tiedä.. kenties siitä, että vaihtarit on usein täällä vain puoli lukuvuotta ja niihin ei edes ehdi tutustua tai kenties Malta on suosittu vaihto-opiskelumaa ja vaihtareita tulee ja menee. Tai ehkä ovat hitaasti lämpenevää kansaa :). Noh, yrittänyttä ei laiteta ja sitä rataa.

Muinainen surffilauta vanhassa yliopistorakennuksessa?

Ha! Todistus kädessä ja kurssi takana :). Mahtavaa opettajaamme tulee ikävä!

Ja taas kerran takaisin viime viikkoon! Perjantaina oli myös kaverini Asukan synttärit, joissa oli mukaisaa ja tarjolla hieman japanilaista natusteltavaa. Pidättäydyin kuitenkin juhlimasta sen ihmeemmin/rankemmin, sillä lauantaina saapui ensimmäinen vieraani HP :). Tällä viikolla mahdollisesti jossain välissä pidetään ns. get-togetherit, niin HP tapaa vähän kavereitani ja syödään jottain hyvää, japanilainen Leona olikin kovin innoissaan jo ajatuksesta, kun tykkää kokkailusta. Jei!

Vallettassa harhailua, kun yritin löytää Asukalle lahjaa

Uusi tukka, uudet kujeet!

Kotiseutuikäväkin on alkanut iskeä jonkin verran. Ensimmäinen asia, jota kaipasin jo melko alussa oli Suomen tuoksut. Sitten alkoi kaivata kieltä ja joitain kulttuuriin liittyviä asioita ja asioiden helppouta (=tiedät miten käytännön asiat toimivat, mikä bussi menee minnekin, mistä voit ostaa sitä ja tätä). Nyt helpottaa jonkin verran, kun tuli HP ja toi myös tavaroita kotoa, kuten äitin tekemää mehua! Tänään meinas tulla taas kovin haikea olo, kun käveltiin Mostassa ja katteltiin aidan takana olevaa pientä puutarhaa tms. ja se tuoksui ihan porukoiden puutarhalta syksyisin! Kuitenkaan mitään liian musertavaa ei koti-ikävä ole, ja pianhan sinne sitten pääsee joulun viettoon :). Hauska on ollut huomata, miten tämmöinen jo lyhyt aika vaikuttaa omaan puhumiseen, sillä teen jonkin verran virheitä suomessa. Suurin osa johtuu kyllä siitä, että puhun vähän huolettomasti, mutta on se silti vähän hassua, kun englanti ja suomi sekoittuu ja päädyn sanomaan esim. "nei" (no+ei) tai höpäjämään suomea ihan väärissä paikoissa. :P

Kirjoittelemisiin!