Terp! Kirjoittelen illan pimeässä varpaat jäässä tätä tekstiä: talvi alkaa saapua Maltallekin. Yritän tosin sinnitellä niin kauan kuin pystyn ilman lämmitintä. Tänään ilman lämpötila on ollut n. 15 astetta, mutta hyytävä viima piti huolen kylmästä olosta ulkona. Yritin tässä taas muistella mitä olen viime ajat puuhannut.
Pari viikkoa sitten sunnuntaina (1.11.) oli melkoinen puuhapäivä. Aamusella lähdettiin Vallettan sunnuntaitorille, joka ratkaisi monet ongelmani yhdellä kertaa. Olen nimittäin yrittänyt jo piiiiitkän aikaa metsästää muutamia asioita, kuten lakanoita. Torikäynnin jälkeen totesin, että turhaan yritän aina tavaroita löytää pienistä supermarketeista, että kannattanee suosiolla mennä näille toreille, joista löytyy tavaraa vaatteista, lemmikkieläinten kautta kaasunaamareihin ja jostain syystä jopa elävään mehiläispesään o_O, tai hunajaa ne tais lähinnä myydä, mut kai sen pesän olis voinu jättää ihan kotiakin vai tarviikohan moinen lapsenvahtia tms.. Torin ja kotona piipahtamisen jälkeen suunnattiin Slieman kalliorannoille. Edes viileähkö sää ei haitannut rantaelämystä, sillä suurimmat kiksit sain hienoista aalloista, jotka tyrskyen murtuivat kallioihin :). Hienoista huvitusta herätti myös väsynyt Halloweeninjuhlija-tyttö, joka heräsi tähän maailmanmenoon rannalta noin 3 maissa päivällä ja ihmetteli elämäänsä melko ryytyneen näköisenä pirunsarvet päässä ja saapikkaat kädessä. Liekö sitten yleinenkin tapa sammua rannalle bileiden jälkeen... Viimeisenä vuorossa oli Fort Manoeliin tutustuminen. Maltan ritarit rakennuttivat linnoituksen 1700-luvulla pienelle saarelle pohjoiseen Vallettasta. Linnoitusta kunnostetaan ja tuona viikonloppuna se avattiin pariksi päiväksi vierailijoille, jonka jälkeen kunnostusta alettiin taas jatkaa suljettujen ovien takana. Olin tosi tyytyväinen kivaan päivään ja vielä hienosti päivän lopuksi opin tuntemaan uuden bussireitin! :D
Pari viikkoa sitten sunnuntaina (1.11.) oli melkoinen puuhapäivä. Aamusella lähdettiin Vallettan sunnuntaitorille, joka ratkaisi monet ongelmani yhdellä kertaa. Olen nimittäin yrittänyt jo piiiiitkän aikaa metsästää muutamia asioita, kuten lakanoita. Torikäynnin jälkeen totesin, että turhaan yritän aina tavaroita löytää pienistä supermarketeista, että kannattanee suosiolla mennä näille toreille, joista löytyy tavaraa vaatteista, lemmikkieläinten kautta kaasunaamareihin ja jostain syystä jopa elävään mehiläispesään o_O, tai hunajaa ne tais lähinnä myydä, mut kai sen pesän olis voinu jättää ihan kotiakin vai tarviikohan moinen lapsenvahtia tms.. Torin ja kotona piipahtamisen jälkeen suunnattiin Slieman kalliorannoille. Edes viileähkö sää ei haitannut rantaelämystä, sillä suurimmat kiksit sain hienoista aalloista, jotka tyrskyen murtuivat kallioihin :). Hienoista huvitusta herätti myös väsynyt Halloweeninjuhlija-tyttö, joka heräsi tähän maailmanmenoon rannalta noin 3 maissa päivällä ja ihmetteli elämäänsä melko ryytyneen näköisenä pirunsarvet päässä ja saapikkaat kädessä. Liekö sitten yleinenkin tapa sammua rannalle bileiden jälkeen... Viimeisenä vuorossa oli Fort Manoeliin tutustuminen. Maltan ritarit rakennuttivat linnoituksen 1700-luvulla pienelle saarelle pohjoiseen Vallettasta. Linnoitusta kunnostetaan ja tuona viikonloppuna se avattiin pariksi päiväksi vierailijoille, jonka jälkeen kunnostusta alettiin taas jatkaa suljettujen ovien takana. Olin tosi tyytyväinen kivaan päivään ja vielä hienosti päivän lopuksi opin tuntemaan uuden bussireitin! :D
Vallettan torilla myytiin mm. eläimiä. Lintuja oli monenlaisia...
...sekä myös suloisia koiranpentuja pahvilaatikossa
Slieman kiviranta oli kiva...
...ja hieman tyrskyisä. Kuvanottohetkellä kenkäni olivat tuolla kalliolla ja aallot olivat melkein viedä ne.
Matkalla Fort Manoeliin näimme "Ankkalinnan", missä eleli monenlaisia lintuja
Fort Manoel
Fort Manoelin kappelin katosta näkyi sinitaivas
Viime viikolla ei ilmeisesti tapahtunut kovin paljoa, ainakaan kuvasaldosta päätellen. Pääsin taas hieman seikkailemaan Maltan julkisen puolen terveydenhuoltoon - aina yhtä ilahduttavaa. Jutellessani tästä aiheesta paikallisten opiskelijakavereideni kanssa he kirosivat julkista puolta ja noh.. epäorganisoitunutta luonnetta, kertoivat että käyttävät lähinnä yksityisiä lääkäripalveluja. Ymmärrän kyllä miksi. Kerran kävin täällä yksityisellä, eikä ollut edes kovin pahan hintaista. 35 euroa maksoi tämä poliklinikkakäynti, tosin en tiedä, mitä mahtaisi maksaa jos jotain röntgeneitä tai muita testejä joutuisi ottamaan..
Mutta niin, takaisin viime viikkoon. Perjantaina meillä oli kielikurssin päätösseremonia, joka pidettiin Vallettassa Maltan yliopiston vanhassa rakennuksessa. Kokoonnuttiin vielä kerran siis kielikurssilaistemme kanssa yhteen, kuultiin kauniita sanoja tärkeiltä ihmisiltä ja hymisteltiin yhden kurssilaisemme puheelle. Olin myös eri iloinen, sillä tulokseni maltan kokeesta oli 87% oikein ^^ (ja nyt muuten muistin että pitäisi lähetellä papereita Suomeen, kun vihdoinkin sain tietää päässeeni hyväksytysti läpi). Tapahtuma oli kiva ja lämminhenkinen ja pienet purtavat todella herkullisia. Muutenkin näitä tällaisia yhteishenkeä nostattavia tapahtumia on aivan liian vähän eli ei siis yhtään. Kielikurssillamme oli muutamia asioita, mutta opiskelun puolesta ei ole ollut mitään. Ehkä tästä johtuen "integrointi" paikallisiin opiskelijoihin on ollut vähän niin ja näin. Välillä myös vähän hämmentää paikallisten kanssaopiskelijoidemme epäkiinnostus vaihtareita kohtaan. Jonkun verran olen kurssikavereihini tutustunut, mutta perin vaikeaa se tuntuu olevan o_O. Mistäköhän sitten johtuu, en tiedä.. kenties siitä, että vaihtarit on usein täällä vain puoli lukuvuotta ja niihin ei edes ehdi tutustua tai kenties Malta on suosittu vaihto-opiskelumaa ja vaihtareita tulee ja menee. Tai ehkä ovat hitaasti lämpenevää kansaa :). Noh, yrittänyttä ei laiteta ja sitä rataa.
Mutta niin, takaisin viime viikkoon. Perjantaina meillä oli kielikurssin päätösseremonia, joka pidettiin Vallettassa Maltan yliopiston vanhassa rakennuksessa. Kokoonnuttiin vielä kerran siis kielikurssilaistemme kanssa yhteen, kuultiin kauniita sanoja tärkeiltä ihmisiltä ja hymisteltiin yhden kurssilaisemme puheelle. Olin myös eri iloinen, sillä tulokseni maltan kokeesta oli 87% oikein ^^ (ja nyt muuten muistin että pitäisi lähetellä papereita Suomeen, kun vihdoinkin sain tietää päässeeni hyväksytysti läpi). Tapahtuma oli kiva ja lämminhenkinen ja pienet purtavat todella herkullisia. Muutenkin näitä tällaisia yhteishenkeä nostattavia tapahtumia on aivan liian vähän eli ei siis yhtään. Kielikurssillamme oli muutamia asioita, mutta opiskelun puolesta ei ole ollut mitään. Ehkä tästä johtuen "integrointi" paikallisiin opiskelijoihin on ollut vähän niin ja näin. Välillä myös vähän hämmentää paikallisten kanssaopiskelijoidemme epäkiinnostus vaihtareita kohtaan. Jonkun verran olen kurssikavereihini tutustunut, mutta perin vaikeaa se tuntuu olevan o_O. Mistäköhän sitten johtuu, en tiedä.. kenties siitä, että vaihtarit on usein täällä vain puoli lukuvuotta ja niihin ei edes ehdi tutustua tai kenties Malta on suosittu vaihto-opiskelumaa ja vaihtareita tulee ja menee. Tai ehkä ovat hitaasti lämpenevää kansaa :). Noh, yrittänyttä ei laiteta ja sitä rataa.
Muinainen surffilauta vanhassa yliopistorakennuksessa?
Ha! Todistus kädessä ja kurssi takana :). Mahtavaa opettajaamme tulee ikävä!
Ja taas kerran takaisin viime viikkoon! Perjantaina oli myös kaverini Asukan synttärit, joissa oli mukaisaa ja tarjolla hieman japanilaista natusteltavaa. Pidättäydyin kuitenkin juhlimasta sen ihmeemmin/rankemmin, sillä lauantaina saapui ensimmäinen vieraani HP :). Tällä viikolla mahdollisesti jossain välissä pidetään ns. get-togetherit, niin HP tapaa vähän kavereitani ja syödään jottain hyvää, japanilainen Leona olikin kovin innoissaan jo ajatuksesta, kun tykkää kokkailusta. Jei!
Vallettassa harhailua, kun yritin löytää Asukalle lahjaa
Uusi tukka, uudet kujeet!
Kotiseutuikäväkin on alkanut iskeä jonkin verran. Ensimmäinen asia, jota kaipasin jo melko alussa oli Suomen tuoksut. Sitten alkoi kaivata kieltä ja joitain kulttuuriin liittyviä asioita ja asioiden helppouta (=tiedät miten käytännön asiat toimivat, mikä bussi menee minnekin, mistä voit ostaa sitä ja tätä). Nyt helpottaa jonkin verran, kun tuli HP ja toi myös tavaroita kotoa, kuten äitin tekemää mehua! Tänään meinas tulla taas kovin haikea olo, kun käveltiin Mostassa ja katteltiin aidan takana olevaa pientä puutarhaa tms. ja se tuoksui ihan porukoiden puutarhalta syksyisin! Kuitenkaan mitään liian musertavaa ei koti-ikävä ole, ja pianhan sinne sitten pääsee joulun viettoon :). Hauska on ollut huomata, miten tämmöinen jo lyhyt aika vaikuttaa omaan puhumiseen, sillä teen jonkin verran virheitä suomessa. Suurin osa johtuu kyllä siitä, että puhun vähän huolettomasti, mutta on se silti vähän hassua, kun englanti ja suomi sekoittuu ja päädyn sanomaan esim. "nei" (no+ei) tai höpäjämään suomea ihan väärissä paikoissa. :P
Kirjoittelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti